Viime sunnuntaina pääsimme Leppävirran kirjaston kerhotilassa Tuija Paakkarin johdolla tekemään punotun korin. Tuija toi osallistujille tarvittavan rottingin ja jokainen toi omat punontalankansa ja muut välineet. Yläkuvassa on kaksi erilaisesta materiaalista tehtyä koria. Tuo vaalea oli se ensimmäinen eli Tuijan opastuksella tehty. Ensin kuva Tuijan mallista, joka on kaksivärinen.
Ihastuin tähän malliin Facebookin postauksessa ja kysyin, voisiko saada oppia tällaisen tekoon. No sehän onnistui.
Ensin katkottiin paksummat rottingit ja viistettiin niiden päät, jotta yhteenliittäminen olisi siistimpää. Rottinki oli ehtinyt kuivua niin, että sen renkaaksi pyöristäminen sai monella rottingin katkeamaan. Kastelin lämpimällä vedellä omaani ja sitten liimauksen kuivuminen kesti pitkään (ja vielä vähän vääränlainen liima oli mukana). Muttta lopulta pääsin minäkin punomisen alkuun.
Kun alkuun oli punottu (molemmilta puolilta koriaihiota) muutama kierros, lisättiin väliin ohuemmasta rottingista kappaleet ja vielä muutaman kierroksen jälkeen toiset, vähän lyhyemmät kappaleet.
Valmiin korin kädensija ei näytä kovin hyvältä, kun liima tarttui pyykkipojan alla vähän vääriin lankoihin, mutta tällä mennään.
Haluttiin sitten Marikan kanssa keskiviikkoiltana kokeilla paperipäällysteisestä rautalangasta tehtyä runkoa rottingin sijaan. Minulla oli punaista vahattua lankaa, joka valittiin kuteeksi. Tätä materiaalia käyttämällä sain korin paljon leveämmäksi, kun lankaa pystyi taivuttamaan ihan eri tavalla kuin rottinkia.
Jotta korin saa "umpinaiseksi", täytyy pohjassa käyttää lyhennettyjä kierroksia, koska pienet paksummat renkaat tulevat "täyteen" nopeammin. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten Tuijan mallikorissa eli jättää aukko. Minä halusin umpinaisen korin. Rautalankarunkoista on kätevä vielä vähän muotoilla oikeaan malliinsa, kun se on punottu valmiiksi.
Seuraavissa kuvissa näkyy, miten erilaiset koreista tuli.
Alma on ihan tyytyväinen punaiseen koriinsa :)
Kiitos Tuija opastuksesta!
