Blue suede shoes

 

Tai oikeammin blue suede boots. Askartelimme Leenan kanssa Ihana-lehdessä 3/2022 olleen Maria Malmströmin tekemän ohjeen mukaan saappaat. Monta tuntia siihen saatiin tuhrautumaan, mutta saappaat saatiin aikaan. Jos nahka olisi ollut vähän ohuempaa, olisi lopputulos ollut ehkä vähän parempi, mutta kyllä Liisalle tuntuu kelpaavan (vaikka vähän isot ovatkin).

Solmimme myös makramee-solmuja lasipallon ympärille. Ei ollut sekään ihan helppoa, mutta kun aikamme aherrettiin, saatiin pallot verkkoon. Tässäkin materiaalivalinta ei mennyt ihan nappiin, lanka olisi pitänyt olla ohuempaa, mutta kun ei ollut sopivan väristä mun varastoissa, niin tällä mentiin. Taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Aloitus kiinalaisella kruunusolmulla, sitten kaksoistasosolmuja. Ihan lopuksi vielä kääresolmu.

Vielä yhteiskuva aikaansaannoksistamme. Leena ehti tekemään punaisen laukun muiden töiden välissä ja minä väänsin rautalangasta ja helmistä kukkaa.

Vanha lääkekaappi

 

Sain siskoltani viime- tai toissavuonna tai joskus vanhan lääkekaapin, joka oli menossa roskikseen. Ajattelin, että siitä voisi joskus tehdä jonkulaisen roomboksin. Nyt sitten tänä keväänä iski ajatus, mitä siihen kaappiin tulee. Yhteen "huoneeseen" halusin esille erilaisia leluja, joita on kertynyt nukkekotitavaroihin eikä taloissani oikein ole lapsia, jotka niillä leikkisivät. Sitten kun näin kirjastossa näyttelyn, jossa oli kaktuksen muotoinen massasta tehty kasvi, lamppu syttyi päässäni: Remppu autiomaahan kaktuksen kanssa. (Itse asiassa se näkemäni "kaktus" olikin joku merenpohjassa oleva kasvi, mutta muoto oli kovin sama kuin autiomaan kaktuksissa, joten ensinäkemältä siis erehdyin).

Ylin kerros siis sisältää lastenhuoneen. Tein varta vasten pöydän pahvista ja puulevystä ja jakkarat korkeista, sekä ikkunan seinälle lehtikuvasta, kahvitikuista ja muovista. Kaikki muut tavarat on ostettu mikä mistäkin tai saatu joulukalenterista, suklaamunista, printeistä jne. Yritin saada huoneeseen sopivaan mittakaavaan Tenavat-hahmoista Tellun ja Epun (ovat sisaruksia), mutta vielä en ole sellaisia löytänyt. Voi olla, että yritän tehdä joskus itse huovuttamalla, jos ei muu auta.

Sitten oli aavikon vuoro. Remppu, joka on Ressun veli, asuu aavikolla seuranaan vain kaktuksia ja aavikon kuivia risupalloja ja kiviä. Aavikko syntyi vaaleanruskeasta huopakankaasta ja kivistä, ohuesta hiekasta kuorrutettuna. Aloitin tekemisen kaktuksesta.

Kaktuksen piikit ovat ohutta rautalankaa, jota pistelin Fimosta tehtyyn kasviin. Käsittelin piikkejä keltaisella akryylivärillä ja kaktuksen pintaan lisäsin vähän elävyyttä myös akryylivärillä paiston jälkeen. Muu maisema pitää sisällään rautalangasta väännetyn kuivuneen pensaan, oikeita pieniä kiviä ja ohuesta lastusta rutistetut pallot sekä Fimosta tehdyt pari pienenpää kaktusta.

Alimmaiseen matalaan huoneeseen laitoin Amadeuksen pianoineen Beethovenin sävelten ympäröimien seinien sisään. Nurkassa oleva kliivia somistaa esiintymistilaa.

Korkeimpaan tilaan sain yhtäkkiä idean leijoja syövästä puusta, kun lueskelin vanhoja Tenavat-sarjoja.

Puun rakennetta piti miettiä vähän pitempään, kunnes päätin tehdä sen rautalangasta, silotteesta ja lehvästön vihreästä huovutusvillasta.

Maalasin puun rungon ruskealla akryylivärillä. Maasto on valmista nurmikkopohjaa. Leija on tehty tikuista, paperista ja vahvasta langasta. Samassa langassa roikuu tietenkin myös Jaska Jokunen, jonka leijalennätys päättyy yleensä aina siihen, että leijoja syövä puu vie leijan. Joskus käy Jaskallekin huonosti.