Voikukkaseppele, uusi yritys

En saanut rauhaa voikukkaseppeleeltä, ennenkuin yritin uudestaan oikealla ohjeella. Edellinen yritys löytyy täältä. Ohjeessa oli siis yksi nolla liikaa strategisessa paikassa (50x10 oli muuttunut muotoon 50x100) ja se tarkoitti sitä, että kukasta tuli aivan liian iso, kuten epäilinkin. Nyt ei sitten tullut iso. En kyllä yhtään pienempää olisi edes pystynyt tekemään, mutta jotenkuten sain tämän onnistumaan.

Tässä kuvassä molemmat versiot Lillin ja oikean voikukan kera.

Voikukkia on maastossa nyt taas niin paljon, että 1:1 kokoisen seppeleenkin voisi helposti väsätä. Lapsena se oli kivaa, silloin saattoi kulkea voikukkaseppele päässä. Nyt ei enää viitsi :) Tänään on taas helle yli viikon vähän viileämmän jakson jälkeen.

Voikukkakerros: alimmaisena ensimmäinen seppeleyritys, välissä oikea voikukka ja päällä viimeisin seppele.

Voikukkaseppele

Kun ulkona ei paista aurinko, vaan on muutaman asteen pilvipouta (viikonlopun helteen jälkeen), ei tietenkään voikukat ole loistossaan auki vaan ihan supussa värjöttelemässä. Ota siinä sitten kuvaa miniatyyrivoikukkaseppeleestä oikean voikukan rinnalla. Voikukkaseppeleen ohje on Maria Malmströmin kirjasta Nukkekoti Väinölän vuosi. Minusta ohjeen mukainen voikukka oli aivan liian iso ja puolitinkin sen koon, kun näytti enemmän mopilta ensimmäinen voikukkani. Vika voi olla tietysti tekijässäkin ja yhtään pienempää en olisi saanut aikaiseksi, sillä tämäkin oli jo sillä rajoilla. Sormet liimassa liimailin silkkipaperisuikaletta rullalle. Materiaalina tässä on siis keltainen silkkipaperi, ohut rautalanka (ohjeessa oli paperipäällysteinen rautalanka, mutta koska mulla ei sellaista ollut, sai kelvata vihreä ohut rautalanka), keltaista kukka-ainesta (Flower soft) ja liimaa.

Tässäpä vielä muutama kuva valmiista seppeleestä.

Lisäys 1.6.2014: PS. Tarkistin Marialta ohjeen ja siinä oli pilkkuvirhe. Oikea paperin koko on 50x10 mm, ohjeessa oli 50x100 mm. Pitää kokeilla uudestaan oikeassa koossa.