Minimarkkinat Oulussa

Oulussa oli lauantaina Nukkekotiyhdistyksen vuosikokous Pohjois-Pohjanmaan museon tiloissa ja samassa yhteydessä oululaiset järjestivät myös minimarkkinat. Myyjiä oli tilassa niin paljon kuin sinne mahtui ja monenlaista kivaa nukkekotitavaraa oli tarjolla. Niinhän siinä taas kävi, että mopo karkasi käsistä ostosten suhteen :)

Kirsti Kilposen tekemiä nukkeja kävin katsomassa moneen kertaan ennen kuin päädyin ostamaan pariskunnan, miehen jolla oli hiukset valmiina ja hiuksettoman naisen, jolle ostin myös vaaleita hiuksia. Saapa nähdä, millaisen kampauksen nainen saa - minä kun en ole mikään taitava kampausten tekijä.

Pitkään pohdimme, onko pariskunta sopiva toisilleen. Voi olla, että koska nainen näyttää aika paljon siloisemmalta kuin mies, hänellä on käytössään kunnon kauneudenhoitotuotteet (esim. BYAS) tai sitten ikäero on kuin valtakunnan ykköspariskunnalla. Mene ja tiedä :)

Vaatteiden teko on tietenkin edessä jossain vaiheessa myös tälle pariskunnalle. Sitä(kin) silmällä pitäen ostin Takinkääntäjän puodista yhden kangaspalan ja monenlaisia nappeja ja nippeleitä sekä tarranauhaa vaatteiden kiinnityksiä varten.

Pääsiäispöytään pitää saada herkkuleivonnaisia, niitä tekee ainakin Nukkekotikokit. Kuvassa ei ole ostamaani tipuasetelmaa, kun sen annoin Nellalle. Todella ihania leivonnaisia ja kaikkea muutakin (vesimeloni myös heiltä).

Olin suorastaan ällistynyt, miten halvalla sain virkatun sängynpeiton, maton ja neulotut villasukat. Jos en ole ihan väärässä, näiden tekijä oli Helen Lastumäki Raahesta. Aivan ihania käsitöitä!

Torniolaiselta Leena Keräseltä ostin pienen lasilinnun (helmistä) ja kaktuksen, jossa alun perin oli ollut jotain neulasia ja kuivuneena se oli istutettu saviruukkuun. Hauska ruukkukasvi ja ihana lasilintu.

Yksi parhaista löydöistäni markkinoilta oli pyöreät lasipallot (vai lienevätkö jotain muovia, en ole varma), sillä tarvitsen Ressun koppiin juuri sellaisen. Koska en osannut arvioida, kumpi on sopivamman kokoinen, ostin molemmat myynnissä olleet koot. Lisäksi muutama juomalasi (nyörin stoppareita oikeasti :)) Nämä ostokset Jaanan ateljesta.

Syy on tässä:

Ostin markkinoilta myös Nukkekotiyhdistyksen uuden kitin eli Maria Malmströmin tekemän laserleikatun porrasjakkaran tarvikkeet. Kuvassa näkyy myös kierrätyspöydästä ottamani kangaspala, josta tulee matto. Lisäksi ostin tietysti arpoja, joista voitin kirjan, ämpärin ja pakkauksen, jossa oli pari heinäseivästä, matto ja rasia. Ämpärin annoin Nellalle, joten se ei näy kuvissa.

Neuleita

Ostin viikko sitten Hanna Merosen uuden kirjan Pienenpieniä käsitöitä, joka on täynnä houkuttelevia ohjeita niin neulomiseen kuin virkkaamiseenkin huovuttamista unohtamatta. Minulla on ollut yksi minineuletyö jo varmaan pari vuotta keskeneräisenä ja nyt sain inspiraation tehdä sen vihdoin loppuun. Tämä ei ole siis Hannan kirjan ohjeella tehty, vaan osittain omasta päästä. Yritin ensin tehdä toisenlaista neulevaatetta, mutta en ymmärtänyt itse ylöskirjoittamaani ohjetta (Aino Joensuun kertoma ohje), joten purin työn ja aloitin tämän - mikä nimi tällä vaatteella sitten lieneekään. Se ei ole hihatin, koska hihat eivät ole pääosassa, vaan enemmän hartioiden lämmitin tai selänlämmitin tai jotain.

Malli on siis superyksinkertainen: neulotaan neliömäinen kappale (suorakaide tai neliö, miten vaaan, minä tein yksi oikein, yksi nurin -toistoa), taitetaan palanen kahtia ja ommellaan sivuista alhaalta alkaen kiinni siten, että työhön jää käsille aukot. Käsiaukkoihin virkataan haluttu määrä ketjusilmukkaketjuja (tein 5 kjs joka kaareen), samoin auki jääneeseen aloitus- ja lopetusreunaan. Kun vaate puetaan päälle, kaulus taitetaan sopivasti nuken päälle.

Virkkauskerroksia lisäämällä saisi hihoihin lisää pituutta, samoin kaulukseen ja helmaan. Ketjusilmukoiden lisäksi voisi käyttää pylväitä, mutta minä tein nyt tuolla tavalla, vain pari kierrosta ketjusilmukkakaaria.

Tässä vielä sama neule Alman päällä ja koska leveyttä on vähän enemmän nukella, vaate istuu eri tavalla:

Syy, miksi halusin tuon neuleen valmiiksi, löytyi Hannan kirjasta. Siinä oli kiva kaulaliinan ohje, joka oli "pakko" päästä toteuttamaan. En ole ikinä tehnyt mitään pudotettuja silmukoita muuten kuin vahingossa, joten ohje jäi kiehtomaan mieltäni ja toteutin sen Venne-langalla ja numero 1:n puikoilla. Tälläinen siitä tuli:

Silmukoiden pudottaminen oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Jostain muusta langasta se olisi ehkä ollut helpompaa, tästä ainakin minulla tulee sellaisia vajaita silmukoita välillä ja kun langan ohuenohuet säikeet sotkeentuu, niiden purkaminen ei ole ihan helppoa. Työllä ja vaivalla sain kuitenkin reikäraidat tehtyä ja ne antavat kivan pitsimäisen lookin.
Erkki pääsi mannekiiniksi huiville.

Käsityökori

Tällä viikolla oli kerhossamme aiheena käsityökorin sisältö. Maria Malmströmin Onnelin ja Annelin nukkekotikirjassa on näppärä ohje lankakerien tekoon eli pillistä leikattu palanen täytetään langalla (helpointa on tehdä se pujottamalla lanka neulansilmään ja neulalla pujotella lanka pillin ympäri useaan kertaan). Kirjassa on myös vyöte printtinä, mutta vyötteen voi tehdä itsekin leikkaamalla sopivan näköisestä paperista palanen - yksi kerhossamme käytti oikeasta vyötteestä leikattua palaa ja se näytti oikein hyvältä! Minä käytin kirjassa olevaa vyötettä.

Korin tein myös kerhossa samalla tavalla kuin täällä olevan korin, mutta lankana on liukuvärjätty vihreänsävyinen lanka. Oikein kiva. Kotona sitten väsäsin eilen illalla pienen neuleenalun ja lankana on ihan rullalanka, puikkoina muoviset hammastikut, jotka katkaisin vähän lyhemmäksi ja laitoin helmen toiseen päähän stoppariksi. Se on siinä.

Jussi-paita

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että kun saan jotain päähäni, niin se pitää yrittää toteuttaa. Kun näin joku kuukausi sitten tämän paidan ohjeen Nukkekoti-lehdessä, se jäi mieleen: tämä pitää joskus yrittäää tehdä. Hankin numeron 1:n puikot ja ohuenohutta lankaa ja eilen, kun olin mejäkokeessa sihteerinä koko päivän, neuloskelin odotusaikoina tätä työtä. Olihan se vähän ähräämistä välillä ja ohjekin oli pahimmoilleen ylimalkainen. Siinä kävi juuri kuten pelkäsinkin: paidasta tuli aivan liian pieni kenenkään päälle - jos en sitten jotain lapsinukkea jossain vaiheessa hommaa. Tein paidan ohjeen mukaan (eipäs naureta siellä!), mutta kun ohjeessa ei mainittu langan nimeä, vahvuutta tai puikkojen kokoa, näin siinä käy. Olisikin kiva, jos tällaisissakin ohjeissa olisi mainittu perusasiat, minkä mukaan voi päätellä, paljonko silmukoita omaan työhän pitää tehdä. Olen vuosia sitten neulonut paljonkin, sekä käsin että koneella, joten ohjeen koon muuttaminen on ihan tuttua. Mutta miten muutat, kun et tiedä lähtökohtiakaan?

Mutta tehty mikä tehty ja tuskin jäänee viimeiseksi pikkuneuleeksi, oli se kuitenkin sen verran hauskaa ja nopeasti valmistuvaa verrattuna villapuseroon 1:1 koossa :)

Eilen työ jäi toista hihaa vaille, mutta tänään piti sekin saada tehdyksi.