Nakut vaatetettu

Perjantai-ilta ja telkkarissa Vain elämää. Aloitin toki hieman aikaisemmin illalla tuon puna-valko-musta-raitaisen mekon teon, mutta suurin osa valmistui ohjelman aikana. Näissä vaatteissa menin yli siitä mistä aita on matalin. Merin raitamekko on itse asiassa ommeltu vartalo-osa, johon liimattu "henkselit" etu- ja takakappaleeseen kiinni. Hihat ovat irtonaiset! Niistä on ommeltu vain sivusauma. Kangas on sellaista, joka ei purkaannu helposti, joten kaikki huolittelut on tekemättä. Mutta on sentään mekko päällä, ettei tarvi näin syksyllä olla ilman vaatteita.

Annin mekko on jo kesäkuussa tehty ja nyt vähän tuunattu ompelemalla pitsi helmaan. Jalkoihin ja käsiin liimasin brodyyrinpalaset peittämään epäesteettisen näköistä aluspukua. Annille tekaisin myös valkoiset helmet, ne sopivat mielestäni tähän asuun mainiosti. Kummallakin neidillä on maalatut tossut jalassa.

Päätin, että koska näissä neitosissa on paljon samaa näköä, he ovat serkukset Anni ja Meri. Ainakin toistaiseksi ovat sinkkuja.

Anni on punatukkainen romantikko, tykkää koruista ja pitseistä ja muusta hörhellyksestä.

Meri on tummatukkainen neiti, joka ei vielä tiedä mikä hänestä tulee "isona".

Lisää vaatteita

Olen suorastaan kunnostautunut vaatteiden teossa viime aikoina. Kun sain Mairelle tehtyä vaatteet, tein Liisalle Retroa nukkekotiin -kirjan ohjeella mekon ja vielä tänään sain tehtyä myös Erkille uuden paidan saman retrokirjan ohjeella. Erkki sai vielä ylleen Finnlundin Leilan tekemän liivin, joten kyllä nyt kelpaa (Erkin housut on Takinkääntäjän puodista). Vielä kun oppisi sovittamaan jo kaavavaiheessa vaatteita, niin saisi sopivamman kokoisia. Erkin paita on hieman nafti, ympärysmitta olisi saanut olla hivenen suurempi. No, tällä mennään, ehkä sitten joku päivä saan aikaiseksi vähän reilumman paidan.

Tässä vielä Liisa uudessa mekossaan.

Uusia korujakin tuli tehtyä eräänä päivänä, kuva ei tosin ole kovinkaan hyvä, mutta ehkä siitä jotain näkee. Kiiltävien helmien kuvaaminen ei ole niin helppoa.

Erkki reissussa

Kun olin lähdössä Nukkekotiyhdistyksen vuosikokousreissuun Lahteen jo edellisenä päivänä (yhdistin yökyläilyyn Heinolaan), sain viestin, jossa toivottiin Virva-Tuulialle kahviseuraa Miettisille Leivonmäkeen. Erkkihän se ilman muuta sai lähteä tapaamaan Virva-Tuuliaa, joka oli laittanut pöydän koreaksi ja oli niin somana uuden neuletakkinsa kanssa. Kiitos Liisa järjestelyistä!

Koiranäyttelypalkintoja, koosta päätellen ryhmä- tai BIS-pokaaleja.

Vaihtopisteen paketti, jonka otin mukaani. Omasta en tullut ottaneeksi kuvaa.

Tällainen sisältö löytyi paketista.

Ostokseni Leivonmäen kirpputorilta.

Lahdessa oli 3.3. Nukkekotiyhdistyksen vuosikokous, jonka yhteyteen Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajat olivat järjestäneet pienet minimarkkinat. Erkki ja Virpi pääsivät vaateostoksille Takinkääntäjän puotiin ja sieltä löytyi kivat uudet vaatteet molemmille. Vielä kummankin pitäisi päästä kunnon kampaajalle, hiukset kaipaavat kovasti siistimistä.

Minimarkkinoilta tarttui mukaani vähän muutakin, kuinkas muutenkaan :)

Lehelmän Leealta ledivaloja ja tuotteita, Salmisen Tuijalta paperilokerikot (3D-printatut)

Mobile oli arpajaisvoitto Päijät-Hämeen pöydästä.

Nukkekotiyhdistyksellä on uusi myyntiartikkeli, PikkiSETin tekemä kahden istuttava keinutuoli. Tätä saa vain yhdistykseltä ja pienellä askartelulla saat kivan tuolin.

Tämä oli valmis malli yhdistyksen myyntipöydässä.

Osallistuin lauantaina myös Leea Lehelmän vetämään lamppupajaan, mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää.

Keittiön kaapit, huoh... ja ostoksia

No niin, eihän se taaskaan mennyt niin kuin olisi pitänyt. Hyvä alku, kaappien ja hyllyjen teko sujui kun ryhtyi tekemään. Kuningasajatus oli, että kiinnitän yläkaapit ja liesituulettimen irtopahviin, johon olin liimannut "kaakelit" (eli ruutupaperi väritetty epämääräisen keltavihreäksi vesiliukoisella puuvärilla ja saumat ruskealla puuvärillä) ja kun sitten kiinnitän koko systeemin seinälle, pitäisi pysyä paremmin kuin yksittäisten kaappien. Olisi pitänyt ottaa huomioon, että millä sen arkin sinne seinälle kiinnittää. 3M:n asennusliimanauha oli sen verran jytyä tavaraa, että kun huomasin seinämän olevan vähän vinossa, ei se todellakaan irronnut enää siirtoa varten (vaikka yritin vähän väkisin vääntää, mutta en sentään halunnut rikkoa mitään). Että siinä se nyt on, vinossa. Koitetaan kestää.

Muutama kuva tekovaiheesta.

Kaapit on siis tehty vanerista, kaappien sisällä olevat hyllyt on pahvia. Liesituuletin on tehty parista muovipurkista: kupuosa sinappipurkin yläosasta, varsiosa meikinpoistoainepurkin puolikkaasta. Tämän takia niitä kaikkia roskia pitää säilyttää :) Maalina on ihan yksinkertaisesti halpaa akryyliväriä.

Keittiö  näyttää tässä vaiheessa tältä:

Haluan tehdä (ja ostaakin) kukkia ikkunoille, joten liimasin jo muutamaan ikkunaan ikkunalaudan. Verhot puuttuu vielä kaikista muista huoneista paitsi makuuhuoneesta. Niihinkin pitäisi kiinnittää huomiota. Keittiöstä puuttuu vielä yksi hyvin olennainen asia eli jääkaappi, senkin viimeistely on vielä vaiheessa. Jospa se tästä... tämä heinäkuu on vain mennyt johonkin.

Viikonloppu meni Forssan reissulla eli perinteisillä Wanhan ajan lelumarkkinoilla. Sieltä tuli taas ostettua monenlaista pientä itselle ja Nellankin nukkekotiin (todennäköisesti joulukalenteriin).

Heli Snickerin tarjouslaatikosta löytyi monenlaista kivaa sekä mulle että Nellalle. Tuo lasipingviini ainakin jää mulle.

Mirja Leppäsen herkkuja ei voi vastustaa. Tuo vasemmassa alanurkassa oleva kalanperkkuulautanen oli ihan pakko ostaa, se on niin aidon näköinen. Osa herkuista menee taas Nellalle.

Takinkääntäjän puodista eli Tuulalta ostin Nellan pikkusiskolle haalarit, jotka ovat vähän isot, mutta siirrän nepparit ja käännän lahkeet, niin sitten on hyvä. Tähän mä just kykenen. Oikealla puolella on Pirjo Salmulta ostetut pesusienet ja vessapaperirullakko.

Jeskasen Ailan pöydästä ostin ruusuruukun ja juustolautasen ja viereisestä pöydästä ledivaloja.

Sitten tein sellaisen hankinnan, että saapa nähdä, tapahtuuko tälle nipulle ikinä yhtään mitään.

Kuvassa vasemmalla on nippu, josta tulee miehen huosut, paita ja liivi. Valmiiksi leikattu, itse pitää vain ommella sopivan kokoiseksi. Pitää yrittää! Vieressä on Honkasen Tiinan pöydästä ostetut kauniit ruukut, hihatin ja laukku.

Merosen Hanna oli taiteillut oikea taulu mallinaan tällaisen työn, joka minua viehätti suuresti, joten se oli ostettava (vasemmalla). Oikealla oleva taulu on arpajaisvoitto Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien pöydästä, takana lukee Palmu eli hänen tekemästään taulusta kuva. Latomaisema viehätti Oulun tienoilla asunutta, kun pääsi valitsemaan muutamasta taulusta.

Nella saa joulukalenterista muutaman lemmikin.

Posti kulkee

kun joku sitä kuljettaa, eikö niin. Mainitsin jo Keuruun kurssin jälkeen, että siellä tekemäni nukke taitaa päästä töihin ja näin kävi. Toivo pääsee Seinäjoen näyttelyyn postinkantajan toimeen. Nukkekotiyhdistys järjestää Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa 4.11.2016-29.1.2017 Nukkekodit kodin ihanteen kuvastajina -nimisen näyttelyn. Näyttelyyn tulee kaksi yhdistyksen kerrostaloa, joissa on paria poikkeusta lukuunottamatta eri asunnot kuin mitä oli Verkarannan näyttelyssä kevättalvella. Näyttelyyn tulee myös osittain eri rintamamiestalot kuin Verkarannassa ja lisäksi muitakin nukkekotimiljöitä. Kannattaa siis käydä katsomassa, kunhan näyttely avataan!

Minun panos tähän näyttelyyn on siis tämä postinkantaja. Googletin millaisia kärryjä tai muita postinkantovälineitä postilaiset käyttävät ja löysin pari kuvaa kärryä työntävästä postinkantajasta. Kärry rakentui Herra Hakkaraisen rasiasta (madallettu), pikkuauton pyöristä, alumiinilangasta, teipistä, liimasta, silkkipaperista, pahvista, maalista ja langasta sekä tietysti liimasta.

Postinkantaja Toivo puettiin tietysti ulkoilutyöasuun, johon olennaisesti liittyvät myös oikeat heijastinnauhat lahkeissa ja hihoissa. Kiitos Hannalle Keuruun leirien hyvistä opeista vaatteiden valmistukseen! Jaloissa Toivolla on kengät, jotka eivät kestä juurikaan lähempää tarkastelua, sillä ne on liimattu suoraan jalkoihin, kun jalat vähän vääntyivät kuumassa uunissa.

Yksi työläimpiä olikin sitten päähineen teko. Yritin ilmeisesti oikoa liikaa ja sehän tarkoittaa, että tehdään monta ylimääräistä mutkaa loppujen lopuksi. Lippis valmistui jonkun muovikupin päälle liimatuista huopakappaleista, lippa on pahvia ja sinistä huopaa. Tässä täytyy mainita, että ehdin jo moneen kertaan etsiä netistä postinkantajan päähineestä kuvaa enkä sattunut sellaista löytämään. Ilo olikin suuri yhtenä päivänä töissä, kun iltapäiväkahvin aikaan satuin katsomaan kadun toiselle puolelle koulun pihalle ja sinne oli juuri postinkantaja viemässä vastaanvanlaisella kärryllä postia ja hänellä oli oranssi lippis päässä! Ratkesi sekin ongelma :)