Etuseinä valmis

 

Nyt on sitten valmis myös kadunpuolen seinä, jota etuseinäksi sanon. Paikoillaan se on vain yhdellä magneetilla ainakin toistaiseksi. Lisään sitten kiinnityksiä, jos se on tarpeen. 

Sisäpuolelta seinä näyttää tältä:

Kuvassa seinä on päätyä vasten, koska eihän sitä paikallaan ollessa sisäpuolelta kovinkaan hyvin pääse kuvaamaan :) Alakerran ikkunassa on pitsinpalasta tehty verhokappa. Yläkerran ikkunoihin tein paneliverhot jostain kirjaillusta nauhasta. Nauha on varmaankin tarkoitettu johonkin välikoristeeksi, sillä molemmat reunat olivat huolittememattomat. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mistä minulle tämä nauha on tullut, mutta nyt se sitten pääsi käyttöön. Koska reunat olivat huolittelemattomat, ompelin verhoon ohuesta kuitukankaasta vuorin nurjat puolet vastakkain, jotta sain verhon oikein päin siistin näköiseksi. 

Etuseinä on siis tällainen:

Talvi ei ole vielä tullut pihaan, syksyn lehdet "koristavat" nurmikkoa. 

Nyt pihapiiristä puuttuu enää aita takapihan puolelta. Riivin irti punaisen aidan, joka oli paikoillaan näyttelyssä. Aita oli liian korkea ja peitti näkyvyyttä pihaan liikaa, joten otin sen pois. Teen takapihalle samanlaisen aidan kuin tässä etupihallakin on.

 

Katto

Pelkkä tasainen ruskea vesikatto alkoi näyttää niin tylsältä, joten päätin tehdä sille jotain. Ostin (muistaakseni) Lidlistä paketin kartonkia, jonka toinen puoli oli aaltomainen. Paketissa kaikki arkit olivat eri värisiä, mutta se ei haitannut, sillä ruskea maali tulisi peittämään ne kaikki. Ruskea maali oli pari vuotta vanhasta purkista, josta oli maalattu ulkona ikkunan vuorilautoja ja muuta paikkausmaalin tarpeessa ollutta kohtaa talossamme. Nytkin maalasin ensin pari auringon haalistamaa vuorilautaa tien puolen ikkunoista ja sitten vasta katon maalaukseen.

Laitoin ensin "pihanpuolen" valmiiksi ja kun se näytti kutakuinkin kelvolliselta, uskalsin liimata kartongit myös toiselle puolelle. Vähän jännitti alkuvaiheessa, kun märkä maali sai kartongin kupruilemaan, että mitähän tästäkin taas tulee. Onneksi lopputulos on kohtalaisen siisti, kun maalikerrokset kuivuivat.

Mainitsin viimeksi, että jääkaapin teko on loppusuoralla. Juu ja voi olla että jääkin siihen. Hemmetin saranat! Yritän vielä saada ovet pysymään siististi kiinni....

Laitoin verhoja ikkunoihin myös kuistille. Keittiön sisustaminen odottaa siis edelleen jääkaappia, joten teen välillä kaikkea muuta pientä puuttuvaa. Ensi viikolla alkaa taas kerhokin, kiva juttu. Siellä tulee tehtyä sellaisia juttuja, joita välttämättä ei kotona saisi aikaiseksi.

Kuistin ja eteisen verhot on kiinnitetty yksinkertaisesti kaksipuolisella teipillä, sillä verhot ovat pitsinpalasia. Oikeastikin mulla on noissa paikoissa verhot kiinni vaijerilla eli ei ole mitään massiivista tankoa niitä varten.

Vähän jotain

Lillin olohuone sai uudet verhot. En tykännyt tekemistäni sivuverhoista, joten tein kapat. Taisi olla Doloresilta tilattua pitsiä, mistä leikkasin sopivan kokoiset pätkät ja silkkaa laiskuuttani vaan liimasin verhon kiinni tankoon. Kuva ehkä puhuu puolestaan, miksi tein näin: saumanvara oli sen verran kapoinen, että oikein muuhun ei ollut mahdollisuutta. Olohuoneen lattialla on Forssan nukkekotimarkkinoilta ostamani matto ja pyöreällä pöydällä kynttilätarjotin, joka on tehty printistä.

Olohuoneen ikkuna ulkoapäin.

Ulkopuolelle ulko-oven yläpuolelle pitäisi saada aikaan katos, mutta sen suunnittelu on vielä vaiheessa. Kovin kummoista siihen ei mahdu. Tänään tekaisin kuitenkin rappuset (kuuluisia Bilteman tikkuja) oven eteen, ettei tarvitse Lillinkään harppoa sisään. Portaat on vain väliaikaiskiinnityksellä (sinitarraa), kunnes saan koko "kuistin" valmiiksi.

Vähän tekstiilejä

Lillin keittiössä oli edelleen punainen, jouluksi laitettu verho. Olin ostanut kangasta uusia verhoja varten jo kuukausia sitten, mutta inspiraatio ei iskenyt millään ompeluun. Nyt sitten pitäisi vaihtaa koneeseen mustat langat yhtä hommaa varten, joten silkkaa laiskuuttani (?) ompelin ensin Lillin keittiön verhot ja pöytäliinan ja vaihdan sitten vasta langat. Joku ehkä voisi pitää tätä omituisena työjärjestyksenä, mutta se on vissiin sitä naisen logiikkaa :)

Koska olen enemmän kappojen kannalla 1:1 elämässä, saa Lillikin tyytyä kappoihin. Tuosta kankaasta voisi joskus yrittää kyllä sivuverhojakin, kun keksisi jotain kivaa - pelkkä suora sivuverho on niin tavattoman tylsä. Nyt ompelin verhotangolle kujan siten, että tangon yläpuolelle jäi pieni reunus. Sivuja en päärmännyt ollenkaan, käytin vain liestymisenestoainetta. Alareuna on hulpioreuna, joten sitä ei tarvinnut ommella ollenkaan ja pääsin siis kahdella saumalla verhoa kohti.

Pöytäliinassa tuli mittausvirhe. En mitannut kunnolla pöydän leveyttä ja reuna jäi vähän turhan kapeaksi, mutta en viitsinyt enää toista liinaa ryhtyä tekemään. Jotenkin tässä pienessä mittakaavassa pitäisi kaikki kokeilla käytännössä eikä vain luottaa laskelmiin. Vähän vahaa pöydän nurkkiin, niin liina pysyy pöydällä :)

Lilli ilmeisesti odottaa jotain kaveria kylään, kun on kattanut pöytään limsaa (nukkekotikirppikseltä), karjalanpiirakoita (Katjan tekemiä) ja herrasväen pikkuleipiä (omaa tekoa Maria Malmströmin ohjeella).

Verhoja ja tuunausta

Lilli sai olohuoneeseen verhot! Ei ne ihan sellaiset ole, kuin ajattelin, mutta tällaista kangasta tarttui mukaani paikallisesta kangaskaupasta palakorista. Kunhan jostain löytyy jotain sopivampaa, tehdään sitten uudet verhot, siihen saakka saa välttää. Onpahan kuitenkin kodikkaampaa näin.

Kun tein keittiön kaappeja, olin aivan varma, että meillä on jossain kontaktimuovia, jonka pinta on kivikuvioinen ja se sopisi keittiön tasoon erinomaisesti. No sitä rullanpätkää ei tietenkään siihen hätään löytynyt mistään. Joulu on siitä kivaa aikaa, että pitää etsiä lahjapapereita sun muita tykötarpeita ja sieltähän se löytyi kadonnut kontaktimuovikin! Nyt sain peitettyä valkoisen maalipinnan kivikuvioisella muovilla ja näyttää paljon paremmalta!

Tein myös lieden taakse puuttuvan tason samalla pinnoitteella, niin on siistin näköinen. Samalla liimasin alakaappiin hyllyt kiinni, kun totesin astioiden laittamisen kaappiin olevan liian haastavaa, jos hyllytkin ovat irtonaiset.

Keittiön puusohva on ollut aika kova istua ilman pehmustetta, joten tekaisin siihen ohuen pehmusteen. Kelpaa siinä nyt Lillin istua.