Kulttuuria

Tilasin Nukkekoti Väinölän verkkokaupasta kitarakitin, jonka teossa meni joku päivä. Vaikeustasoksi oli merkitty Vaativa ja kyllähän siinä näppäryyttä tarvittiin varsinkin kielten paikalleen laitossa. Ohjeet ovat kyllä hyvät. Suurimman viivytyksen rakentamisessa aiheutti kuitenkin lakka, sillä minulla oli vain spraylakkaa ja halusin siveltävän lakan kitaran pintaan. Mutta valmista siis tuli ja Erkki pääsee soittelemaan keinussa :)

Musiikkikulttuurin lisäksi nukkekodissani tarvitaan maalaustaidetta. Olen ottanut lehdistä talteen tauluksi sopivia kuvia. Jotku ovat suoraan jostain maalauksesta ja jos kuvatekstissä on kerrottu, kenen maalaus (ja minkä niminen), laitan tiedon taulun takapuolelle.

Liimasin ensin taulukuvat kartongille, niin taustasta tulee vahvempi ja kehyksille saa liimauspintaa kartongista.

Kehykset leikkasin nukkekodin listamateriaalista. Tässä ne ovat vielä maalaamattomia, vain liimattuna muotoonsa. Irrallaan ne on helpompi maalata.

Muotoillut listat kannattaa ehdottomasti sahata jiirilaatikon avulla. Ainakaan minä en osaa välttämättä hahmottaa jiirisaksilla kulman oikeaa suuntaa, kun pitää ottaa huomioon myös paksuus - eri asia on leikata tasaista tikkua jiiriin. Sen myös hoksasin, että kannattaa merkitä listaan takapuolelle, mikä on alareuna, sillä listaa pyöritellessä helposti leikkaakin väärän kulman.

Ja jotta kulttuuria tulisi riittävän monipuolisesti, tein muutaman valekirjan nukkekodin kirjahyllyyn. Löysin taulukuvia etsiessäni yhden printin, jossa oli vanhojen kirjojen kansia ja niistä tein muutaman kirjan.

Kitarasta roomboksiksi

Kummityttömme, Nellan äiti, täyttää pyöreät 30 vuotta, joten sain viime hetken idean tehdä lahjaksi roomboksin. Aihioksi löytyi kummitytön vanha opettelukitara, jonka sain hänen vanhemmiltaan tähän tarkoitukseen. Poistin kitarasta kielet ja leikkasin etuosaan aukon, josta voin tehdä tilan tavaroille.

Roomboksin pitää tietysti kuvastaa saajansa harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita, joten soittimet oli ehdottomasti sinne tehtävä, samoin kuin pesäpallovehkeet. Paloauto kertoo työsopimussuhteisesta palomiestehtävästä.

Tavarat ovat pitkälti omia tekeleitäni lukuunottamatta paloautoa, joka on ostettu lelu, jota tuunasin oikeanlaisilla tunnuksilla. Pöydällä on myös ostotavaraa: samppanjapullo (oikeasti kynttilä), ruusut ja kakku (ostettu Leppävirran minimarkkinoilta pari viikkoa sitten), vain kortti on omaa tekoa.

Soittimien rakentelussa käytin netistä kopioituja kuvia hyväksi. Soittimia minulla ei ollut malliksi käytettävissä, joten kuvien kanssa piti pelata, mutta pesäpalloräpylän sain sentään malliksi Marikalta. Ilman mallia tehtävä olisikin ollut kovin hankala. Muutenkin sain apua moneltakin, kun kyselin yksityiskohtia erinäisiin asioihin, esim. pesäpallomailan paksuus ja paloauton tunnukset. Kiitos kaikille apua antaneille.

Kaikki tavarat on liimattu kiinni ja eteen liimasin pleksin, jotta pölyjä ei tarvi olla kovin pian pyyhkimässä.

Paljon onnea, Hanna!

Soittokämppä kaiutinkoteloon

Jo pari vuotta sitten sain idean, että teen siskolleni syntymäpäivälahjaksi roomboksin kaiutinkoteloon ja ideana on soittokämppä. Tänä vuonna (tarkalleen ottaen ylihuomenna) tulee hänellä pyöreitä vuosia täyteen ja eilen juhlittiin perhepiirissä synttäreitä. Annoin siis lahjan eilen, joten nyt voin paljastaa, mitä tässä olen jo toista vuotta hiljalleen rakennellut.

Ensimmäinen tehtävä oli tietysti löytää sopivankokoinen kaiutinkotelo, mihin soittokämpän voi rakentaa. Sain yhdeltä kaverilta vanhan autokaiuttimen kotelon, joka on vähän erikoisen muotoinen, mutta tähän tarkoitukseen oikein sopiva. Etuseinässä on pyöreä reikä, vasemmassa sivussa pieni neliskanttinen reikä, josta tuli näppärästi ikkuna.

Soittokämppään tarvitaan tietysti myös aikansa elänyt sohva kavereita ja soittajienkin huilihetkiä varten. Sen tein pahvista, vaahtomuovipalasta ja vanhasta tyynynpäällisestä, jonka kangas oli valmiiksi nuhruinen ja siis tarkoitukseen oikein sopiva. Sohvapöytä valmistui vanerinkappaleista ja ohennetusta akryylimaalista.

Kitarat on ostettuja, mikä mistäkin matkan varrella, mutta kitaroiden telineet väänsin ihan itse rautalangasta (ja sen huomaa). Rummut on sitten ihan omaa tekoa, apuna sentään oli kirjastosta lainattu rumpukirja, jossa oli hyviä kuvia. Rummut syntyivät eri kokoisista muovipurkeista, kiiltävästä tarra-arkista, muovikalvosta, puolipyöreistä tarrahelmistä ja jostain muovipäällysteisestä nauhasta. Telineet on grillitikkua ja folioteippiä. Lautaset on tuikkukiposta.

Tiikerikakku oli kolmen nuoren naisen bändi Oulun tienoilla 1980-luvulla. Sisareni oli kitaristina bändissä ja myös sävelsi bändin kappaleita. Heillä oli keikka mm. Kuusrockissa vuonna 1985 ja siitä on kuva soittokämpän seinällä (lehtileike oikeasti). Bassorummussa oleva kuva on t-paidasta kuvattu logo, oikeasti tuollaista rumpua ei ollut olemassa.

Kämpän seinille tulostin netistä julisteita, mm. sisareni suuren suosikin Doorsin kuvia ja muuta rockaiheeseen sopivaa. Kuusrockin julisteen jouduin laatimaan itse, koska mistään ei löytynyt oikeaa vuoden 1985 festarin mainosta. No, kaikkea ei voi aina saada.

Kosketinsoittimet tein biltemantikusta ja netistä tulostetusta näppäimistöstä. Soitin jää aika lailla piiloon heti etuaukon vasemmalle puolelle seinän viereen. Ikkunan vieressä on mikrofoniteline, joka oli alunperin jossakin tavaranipussa tullut rikkinäinen nukkekodin lattiavalaisin. Mikrofoniksi laitoin jonkun kuulokkeen osan, oli sopivan näköinen ja -kokoinen. Lattialle kasasin johtoja ja vahvistimia ja pedaaleja, jotta kaaos näyttäisi oikealta.

Etuseinän pyöreän aukon luona on "porras", jonka ainoa tarkoitus on peittää paristokotelo, joka on tietenkin valoja varten. Valoina kämpässä on valmis valosarja, jossa on hyvin pienet ledit. Teippasin ne kattoon kiinni ja ajastus hoitaa valaistuksen säätämisen. Näin ei tarvitse aukoa yhtenään etuaukon eteen asennettua pleksiä, joka toimii sekä pölyn että lasten sormien esteenä :)

Muutakin rekvisiittaa huoneeseen on tehty: nuotteja ja nuottikirjoja sohvalle ja pöydälle, limsa- ja kaljatölkkejä pöydälle ja vähän lattiallekin, pöydälle jääneet aurinkolasit, sipsipussi ja juhlan kunniaksi kuohuviinipullo. Onnea päivänsankarille!