Keisarinnaboksi

Tänään tuunasin vähän Keisarinnanuken boksia. Laitoin taulun takaseinälle ja vastakkaisille sivuseinille pienet peilit. Kattoon viritin ohuesta ledinauhasta valot, mutta se viritys varmaankin purkautuu itsekseen, ei tullut kovin kestävää jälkeä. No, teen sitten uudelleen eri tavalla, jos lähtee irti.
Pari ruskeasävyistä kuvaa on otettu ilman salamaa, sillä ledin valo on lämminsävyinen. Alimmainen kuva on salaman kanssa ja siinä näkyy ikävästi myös etulasin heijastukset. Pitää ilmeisesti taas paneutua vähän kameran asetuksiin ja kuvaustapoihin, että saisi parempia kuvia.

Joulukalenteria ja muutakin

Ensimmäisenä kuvassa ei ole joulukalenterista saatu vaan Tampereen nukkekotimessuilta ostettu "tyrkyttimen roikotin" eli tarjottimien ripustusnauha, jonka nyt vasta sain laitettua seinälle. Keittiön seinällehän se kuuluu.

Vaihdoin muutaman joulukalenteriluukun Sarin ja Marja-Liisan kanssa (3 kummankin kanssa) ja yhden Pirkon kanssa. Pirkon paketin avasin 6.12. kuten siihen oli merkitty ja sieltä löytyi ohutta sinistä kangasta ja kaunis kynttilälyhty, jonka ripustin kuistin kattoon. Toivottavasti Pirkolle laittamani paketti on säilynyt vaurioitta - tai pikemminkin sen sisältö.

Sarin yhden paketin avasin viikko sitten sunnuntaina ja sieltä löytyi vaaleansininen kranssi, muutama joulukortti ja enkeliketju. Kranssi pääsi takan reunalle, siihen se sopii värinsä puolesta mainiosti.

Marja-Liisan yhden paketin avasin tänään ja sieltä löytyi teepurkkeja printtinä (eli pääsin askartelemaan) ja kulunut peili, jonka paikka oli kartanon ullakko itsestään selvästi. Teepurkit nostin keittiön kaapin päälle.

Joulukuusi sai tähtikoristeiset kuusenvalot, sillä ne ovat turvallisemmat kuin elävät kynttilät.

Muutama vuosi sitten tekemäni keisarinnanukke sai vihdoin oman "kodin", sillä ostin käytetyn pienen vitriinilaatikon kerhoillassa ja tapetoin sen tähän tarkoitukseen. Rekvisiitaksi rautalangasta ja helmistä tekemäni tuoli. Jotain kivaa tuonne seinälle pitää vielä saada. Ehkä jokin sopiva taulu? Koristeellinen peili?

Katto valmis

Katto on siis saanut mustan värinsä. Monta kerrosta spreijasinkin kiiltävällä mustalla, kunnes lopputulos alkoi näyttää kelvolliselta. Katto on vielä kiinnittämättä (toiselta puolelta, toinen puolisko avautuu leikkimistä varten), sillä laitan ensin ullakon ikkunat paikoilleen. Ne pitää vaan ensin tehdä :) Viikonlopuksi olen menossa Nukkekotiyhdistyksen nukkekotoilukurssille, jospa ne ikkunat valmistuisi siellä. Opastusta on ainakin tarjolla ikkunoihin ja moneen muuhun asiaan.

Mutta tänään lomapäivän olen käyttänyt keisarinnanuken loppuunvalmistamiseksi. Niin mikä nukke? Joensuussa oli taidenmuseolla 23.-24.8. Keisarinnanuken tekokurssi eli tehtiin kangasnukke ja sille vaatteet. Tai siis sen mitä kahdessa neljän tunnin työpäivässä ehtii tehdä. Ohjaajana oli Leena Jääskeläinen.

Muut tekivät paljon isompia nukkeja, minä värkkäsin 1:12 nuken. Kaavat jouduin piirtämään itse pienentämällä mallikaavoja. Sitten vain kaava valkoiselle kankaalle (vanha tyynyliina) ja siihen ääriviivat. Homman nimi oli ommella käsin ja sittenhän ommeltiin: ensin ääriviivoja pitkin kaksinkertaisesta kankaasta ja kun ääriviivat oli ommeltu, sitten vasta leikattiin osa irti kankaasta saumanvarojen kanssa. Käsien ja jalkojen kääntäminen oikeinpäin vaati suorastaan työtä! Kääntö- ja täyttöaukko piti muistaa jättää :)

Lauantai-illan kotihommia oli nuken kasaaminen. Minä laitoin nuken jalkoihin ja käsivarsiin sisälle alumiinilangat, niin pystyy helpommin asettelemaan nuken istumaan ja käsiinkin mahdollisesti jotain.

Tästä sitten sunnuntaina lähdettiin tekemään vaatteita. Alushousut brodyyristä, paita vaaleasta kangaspalasta. Hameen piti olla riittävän runsas, sarafaani oli vaatteen nimi. Täytyy tunnustaa, että olin välillä aika pihalla näiden vaatteiden nimityksissä, mutta kysymällä ja katsomalla oppi kaikkea mielenkiintoista. Opetus oli kaksikielistä, sillä mukana oli monta venäläissyntyistä naista ja opettaja selitti asiat sekä suomeksi että venäjäksi. Kahvitauolla jutustelimme kyllä suomeksi, esittelimme itsemme. Meitä oli monen ikäisiä, mikä oli hauskaa. Ja miten taitavia toiset olivatkaan! Katselin ihan hämmästyneenä erään rouvan nuken hiusten tekoa: hän otti tukun huovutusvillaa ja teki siitä hienot hiukset nukelleen. Koin oikean ahaa-elämyksen: noinhan minäkin voin yrittää tehdä.

Kasvojen tekeminen on myös yksi suuri ongelma. Nyt olen tehnyt hyvin himmeät kasvot vain puuväreillä. Ehkä joskus toiseen nukkeen kokeilen kirjomista. Kaikki vaatteet olen tehnyt siis käsin ompelemalla. Kengät tein liimamalla ja sen ne ovat näköisetkin. Mutta onpahan korkokengät daamilla. Yksi asia, mikä tältä rouvalta (?) puuttuu, on päähine. Se pitäisi kaiketi olla, mutta en oikein tiedä, millainen sen pitäisi olla. Kysyn vielä ohjaajalta neuvoa asiaan.

Minulla on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä tälle nukelle sopiva miljöö, mihin hän saa asettua olemaan. Ajatuksissa on sellainen puutarha/huvimaja, jossa ajankuluna voisi olla käsityöt tai lukeminen tai joku muu hienolle naishenkilölle sopiva puuha. Jonaina päivänä...