Aina ei onnistu

Olin tänään Forssan Wanhan ajan lelumarkkinoilla ja tärkein ostokseni oli ovi yksiön vessaan. No, kuten arvata saattaa, en löytänyt ensimmäistäkään sopivaa ovea (yhden väärää mittakaavaa olevan irto-oven havaitsin). Vaihtoehdoiksi jää nettikauppa tai tehdä itse. Taidan kokeilla nettikauppaa :)

Yllä olevassa kuvassa oleva mummeli lähti mukaani Päivi Variksen pöydästä. Mummelin ilme on jotenkin niin herttainen ja olemus silmää miellyttävä, että oli pakko ostaa.

Tälle pitäisi keksiä nimi, asuinpaikka taitaa olla kartano.

Kaikenlaista muutakin lähti mukaan markkinoilta. Jorma Havian takkoja ja uuneja oli monenlaisia, minä ostin modernin mallin. Honkasen Tiinalta ostin vadin, pari taulua ja pari pyöreää jakkaraa. Maria Malmströmin taivuttamat puunkantoteline ja musta tuoli lähtivät myös mukaan. Mirja Leppäsen ahvenet sanomalehden päällä, mustaherukkasanko, ruisleipä ja pieni kannu oli ostettava, kun ohi ei voinut kävellä. Leea Lehelmän tuotepakkauksia piti ostaa, kun tarvin kissanruokaa yksiön kissalle (jota ei ole vielä olemassakaan) ja arpojakin ostin (Leealta yhden, Nukkekotiyhdistykseltä kolme ja kaikilla sai jotain kivaa). Gepeton koottavia lähti mukaan puusohva (aukeava kansi) sekä naulakko ajatuksella, että niistä tulee yksiön kalusteita. Saa nähdä sitten.... Christian Lundkvistin tuoleja ostin 4 kpl, mutta en vielä tiedä mihin huusholliin ne päätyvät.

Mä olen haaveillut, että johonkin taloon tulee englantilaistyylinen manttelitakka ja sitä varten ostin lasisen kipinäsuojuksen. Ostin myös tulen samalta pöydältä. Huoh! Onkohan näissä mun ostoksissa mitään järkeä, enää puuttuu vaan se manttelitakka. Yhdessä pöydässä olisi ollut valmis mantteli myytävänä, mutta ajatus on tehdä se itse. Joskus. Toivottavasti. Paikka on kyllä jo selvä eli kartanon olohuone.

PS. Paikalla oli myös Remu Aaltonen, sillä Taru Astikainen oli tehnyt hänestä pienoismallin, joka oli kovin alkuperäisen näköinen. 

Nyt on valot

Taas yksi tavoite saavutettu: nukkekodissa on valot! Ihan itse värkätty entisistä ja pikkuisen ostetuistakin materiaaleista. Valaistuksen runkona on joskus syksyllä ostettu ledivalosarja, joka toimii paristoilla (3 AA-paristoa). Valosarjan koristepallot olivat metallia, joista vihreän kelpuutin keittiön valaisimeksi. Ehkä vähän pimentää liikaa, mutta vaihdan joskus jos alkaa häiritsemään. Olohuoneessa on itse kesällä tekemäni kristallikruunu, kylppärissä rollideodorantin pallo saa toimittaa kuvun virkaa. Makuuhuoneessa on Partyliten tuikkivat-kippo uudessa käyttötarkoituksessa. Sen päällystin syksyllä Tiimarista ostamallani itseliimautuvalla nauhalla ja reunanauha vielä kaveriksi, sitten reikä keskelle ja niin tuli makkariin sopiva valaisin.

Valojen tekemiseen ryhtyminen oli jotekin kamalan korkean kynnyksen takana, vaikka Jorma Havian ohjeet olin lukenut moneen kertaan. Mutta kun sitten uskalsin ryhtyä hommaan, se oli kovasti kivaa ja teen varmasti lisääkin. Itse asiassa nytkin jäi puuttumaan keittiöstä työvalo tiskipöydän yläpuolelta, sekin pitää joskus tehdä. Kunhan löydän sopivan valaisinaihion, ledejä on vielä jäljellä ja piuhaa parin tietokoneen purkamisen jälkeen vähintääkin riittävästi.

Takkakin toimii nyt napista painamalla. Jatkoin tavalliseen vilkkuvaan ledituikkuun piuhoja ja vein kytkimen ulkopuolelle takaseinään kiinni, joten siellä nyt ovat vierekkäin kaikkien valojen katkaisunappula ja takan kytkin. Valot ovat kahden piuhan päässä, olohuoneen kristallikruunu omassa piuhassa ja muut toisessa piuhassa peräkkäin ja nämä sitten menevät sokeripalaan, joka on valosarjan paristokoteloon kytkettynä.

Kunhan ensi kesänä maalaan talon ulkoa, laitan takaseinään jonkun levyn peittämään tämän piuhaviritelmän, joka on nyt teipattu maalarinteipillä ja kaksipuolisella teipillä kiinni ulkoseinään. Ylempi kotelo vasemmassa reunassa on valojen paristokotelo, alempi takan kytkin (nappiparisto).

 

Hyvää joulua!

Lilli ja Demini sekä taustahenkilö toivottavat kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!