Juhlanäyttely ja markkinat Järvenpäässä

 

Nukkekotiyhdistys järjesti minimarkkinat lauantaina 10.7. Järvenpäässä Aholan pihapiirissä. Aholassa on näytillä yhdistyksen 30-vuotisjuhlanäyttely, jossa minunkin rivitalonpätkä on esillä (ja vähän muutakin). Menin katsomaan ihan ensiksi näyttelyn, jota en ollut nähnyt vielä kokonaan vaan vasta rakennusvaiheessa. Tungosta ei ollut, joten sain kuvata (kännykällä) ihan rauhassa. Heijastukset plekseissä ja laseissa tietysti aiheuttavat omat ongelmanasa kuviin, mutta se on ymmärrettävää. Hellettä myös piisasi niin sisällä kuin ulkonakin, kuten tänä kesänä joka paikassa.

Kuvasin itselleni mielenkiintoisia rakennusratkaisuja niin talojen kuin tavaroidenkin osalta.

Hannele Lemmetyisen talo ja sen pihapiiri ovat kyllä huikea näky, ei voi kuin ihailla taitoa tehdä niin aidon ränsistyneen näköistä - paljon helpompi on tehdä siistiä ja "uutta". Tässä muutama otos Hannelen talosta:

Alimmassa kuvassa kadulla on tekemäni postinkantaja työntämässä postikärryjään. 

Vielä pari yleisnäkymää näyttelystä.

Yhdistyksen perustajan Päivi Variksen tekemiä nukkeja oli runsaasti esillä. Nuket ovat niin persoonallisia, tässä yksi otos:

Minun töitäni on siis rivitalonpätkä ja keinussa istuvat nuket, jotka ovat eri vitriinissä muiden yhdistyksen entisten puheenjohtajien tai kunniajäsenten töiden kanssa.

Vielä pari yksityiskohtaa rivitalojen tontilta.

Aholassa oli siis myös minimarkkinat, josta tein pieniä ostoksia, vaikka varsinaisesti mitään erityistä en tarvinnut tällä kertaa. Jotain ehkä menee Nellan joulukalenteriin :) Kuvassa myös arpajaisvoittoja.

Taijalta ostin keramiikkavateja, Kukkasen puodista astioita ja herkkuja, Leealta juomia ja ruokailuvälineet, Minnalta lasilinnun ja juomia. Loput ovat arpajaisvoittoja. Yksi ostos vielä: ihana palmu. En voinut vastustaa, vaan se oli pakko ostaa (valitettavasti en tullut kysyneeksi myyjän nimeä).

Palmu sopii erinomaisesti "oman" talon olohuoneeseen.

Seinäjoen näyttely Nukkekotitunnelmia on ohi

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Seinäjoella järjestettiin Nukkekotiyhdistyksen näyttely suomalaisista nukkekodeista 4.11.2016-29.1.2017. Näyttelyssä oli mukana kahden eri mittakaavan rintamamiestaloja (1:12 ja 1:18), kaksi kerrostaloa, joissa yhteensä 10 yksiötä ja 10 kaksiota sekä alakerran aputilat (liikehuoneistoja tai sauna ym.), kauppahuoneen pihalla pidetyt markkinat, taidokkaita töitä lasivitriineissä ja kuvia seinillä. Kerrassaan hieno näyttely, jota voin kehua, sillä itse en ollut sitä rakentamassa, ainoastaan purkamassa. Näyttelyn näkeminenkin jäi viime tippaan eli viimeiseen aukiolopäivään. Silloin museossa oli myös pari työpajaa ja minimarkkinat, joten katsottavaa (ja kuvattavaa) riitti. Ja yleisöä eli maksavia asiakkaita! Museon väki oli todella ilahtunutta, kuinka suosittu näyttely oli ja kuinka paljon hyvää palautetta se sai.

Tässä muutama tilannekuva viimeiseltä päivältä (kuvan saan isommaksi klikkaamalla kuvaa):

Kuvassa oleva nukketalo myytiin aika nopeasti. Hyvä niin!

Aila Latva-Karjanmaa opasti nonstop-pajassa käsityökorin ja lankakerien tekemistä.

Hanna Meronen opetti pajassaan eläimen huovuttamista.

Hieno villakoira syntyi huovutuspajassa!

Minun töitäni oli hyvin vähän esillä, mutta jotain sentään: postinkantaja kärryineen.

Päivällä minulla oli aikaa ja mahdollisuus myös tehdä ostoksia. Kaikenlaista kivaa oli tarjolla ja sitten ei osaa päättää mitä haluaa eikä muista, mitä tarvitsee. Jotain pientä tuli hankittua kuitenkin.

Ai miten niin punamustia mattoja.... :D

Villatakki on Leila Finnlundin tekemä ja oli hävyttömän halpa, 3 euroa. Ehdotinkin, että hyvin voisi ykkösen lisätä hintaan eteen.

Tiinalta ostin purkin pieniä helmiä ja patalaput ja sain ilmaiskorista tulevaan akvaarioon kaloja.

Kun kello oli 16 ja näyttely sulkeutui, silloin alkoi tohina. Museon työntekijät irrottivat pleksejä, niin että talojen omistajat ja muut hakijat pääsivät purkamaan ja pakkaamaan tavaransa. Puolitoista tuntia ja homma oli jo sillä mallilla, että lopputehtävät oli jätettävä maanantaille. Silloin tultiin hakemaan loput tavaroista ja itsekin lastasimme autot täyteen. Maijan auto oli suorastaan tilaihme, sinne sopi monenlaisia kiinteistöjä. Minunkin autoon pakattiin tavaraa melkein kattoa myöten, mm. pari yksiötä ja yksi 1:12 rintamamiestalo sekä muita tiloja ja tavaroita. Kotimatkalle päästiin jo 11 maissa maanantaina. Kiitos kaikille näyttelyn järjestelyissä mukana olleille!

Posti kulkee

kun joku sitä kuljettaa, eikö niin. Mainitsin jo Keuruun kurssin jälkeen, että siellä tekemäni nukke taitaa päästä töihin ja näin kävi. Toivo pääsee Seinäjoen näyttelyyn postinkantajan toimeen. Nukkekotiyhdistys järjestää Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa 4.11.2016-29.1.2017 Nukkekodit kodin ihanteen kuvastajina -nimisen näyttelyn. Näyttelyyn tulee kaksi yhdistyksen kerrostaloa, joissa on paria poikkeusta lukuunottamatta eri asunnot kuin mitä oli Verkarannan näyttelyssä kevättalvella. Näyttelyyn tulee myös osittain eri rintamamiestalot kuin Verkarannassa ja lisäksi muitakin nukkekotimiljöitä. Kannattaa siis käydä katsomassa, kunhan näyttely avataan!

Minun panos tähän näyttelyyn on siis tämä postinkantaja. Googletin millaisia kärryjä tai muita postinkantovälineitä postilaiset käyttävät ja löysin pari kuvaa kärryä työntävästä postinkantajasta. Kärry rakentui Herra Hakkaraisen rasiasta (madallettu), pikkuauton pyöristä, alumiinilangasta, teipistä, liimasta, silkkipaperista, pahvista, maalista ja langasta sekä tietysti liimasta.

Postinkantaja Toivo puettiin tietysti ulkoilutyöasuun, johon olennaisesti liittyvät myös oikeat heijastinnauhat lahkeissa ja hihoissa. Kiitos Hannalle Keuruun leirien hyvistä opeista vaatteiden valmistukseen! Jaloissa Toivolla on kengät, jotka eivät kestä juurikaan lähempää tarkastelua, sillä ne on liimattu suoraan jalkoihin, kun jalat vähän vääntyivät kuumassa uunissa.

Yksi työläimpiä olikin sitten päähineen teko. Yritin ilmeisesti oikoa liikaa ja sehän tarkoittaa, että tehdään monta ylimääräistä mutkaa loppujen lopuksi. Lippis valmistui jonkun muovikupin päälle liimatuista huopakappaleista, lippa on pahvia ja sinistä huopaa. Tässä täytyy mainita, että ehdin jo moneen kertaan etsiä netistä postinkantajan päähineestä kuvaa enkä sattunut sellaista löytämään. Ilo olikin suuri yhtenä päivänä töissä, kun iltapäiväkahvin aikaan satuin katsomaan kadun toiselle puolelle koulun pihalle ja sinne oli juuri postinkantaja viemässä vastaanvanlaisella kärryllä postia ja hänellä oli oranssi lippis päässä! Ratkesi sekin ongelma :)