Korinpunontaa

Viime sunnuntaina pääsimme Leppävirran kirjaston kerhotilassa Tuija Paakkarin johdolla tekemään punotun korin. Tuija toi osallistujille tarvittavan rottingin ja jokainen toi omat punontalankansa ja muut välineet. Yläkuvassa on kaksi erilaisesta materiaalista tehtyä koria. Tuo vaalea oli se ensimmäinen eli Tuijan opastuksella tehty. Ensin kuva Tuijan mallista, joka on kaksivärinen.

Ihastuin tähän malliin Facebookin postauksessa ja kysyin, voisiko saada oppia tällaisen tekoon. No sehän onnistui. 

 

Ensin katkottiin paksummat rottingit ja viistettiin niiden päät, jotta yhteenliittäminen olisi siistimpää. Rottinki oli ehtinyt kuivua niin, että sen renkaaksi pyöristäminen sai monella rottingin katkeamaan. Kastelin lämpimällä vedellä omaani ja sitten liimauksen kuivuminen kesti pitkään (ja vielä vähän vääränlainen liima oli mukana). Muttta lopulta pääsin minäkin punomisen alkuun. 

Kun alkuun oli punottu (molemmilta puolilta koriaihiota) muutama kierros, lisättiin väliin ohuemmasta rottingista kappaleet ja vielä muutaman kierroksen jälkeen toiset, vähän lyhyemmät kappaleet.

Valmiin korin kädensija ei näytä kovin hyvältä, kun liima tarttui pyykkipojan alla vähän vääriin lankoihin, mutta tällä mennään.

Haluttiin sitten Marikan kanssa keskiviikkoiltana kokeilla paperipäällysteisestä rautalangasta tehtyä runkoa rottingin sijaan. Minulla oli punaista vahattua lankaa, joka valittiin kuteeksi. Tätä materiaalia käyttämällä sain korin paljon leveämmäksi, kun lankaa pystyi taivuttamaan ihan eri tavalla kuin rottinkia.

 

Jotta korin saa "umpinaiseksi", täytyy pohjassa käyttää lyhennettyjä kierroksia, koska pienet paksummat renkaat tulevat "täyteen" nopeammin. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten Tuijan mallikorissa eli jättää aukko. Minä halusin umpinaisen korin. Rautalankarunkoista on kätevä vielä vähän muotoilla oikeaan malliinsa, kun se on punottu valmiiksi.

Seuraavissa kuvissa näkyy, miten erilaiset koreista tuli.

Alma on ihan tyytyväinen punaiseen koriinsa :)

Kiitos Tuija opastuksesta!
 

Rottinkia, vol. 2

 

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, tarkoitus on kokeilla rottinkitöitä paperipäällysteisestä rautalangasta ja tässä sitten pari huonekalua niistä. Vaihekuvia tuli otettua niukasti (lue: ei ollenkaan :)), mutta lopputuloksen sentään voi nähdä eli valmista tuli.

Ensin tein kerhossa pyöreän pöydän Marian Pienessä mittakaavassa -kirjan mukaan. Leikkasin jo etukäteen pleksistä pyöreän pöydän kannen ja porasin siihen reiät ohjeen mukaan. En vain tullut ajatelleeksi, että reikien ei tarvitse olla kovin isoja, sillä niihin pujotetaan vain kalastajalankaa eikä mitään rottinkivahvuutta. No, tehty mikä tehty. Pöytäliinalla voi peittää, kuten yläkuvassa näkyy :)

Lopputulos oli vähän hutera, ehkä tähän valittu rautalanka oli liian ohutta tai taipuisaa. Mutta kun jalkoihin kiersi "rottinkia", niin kyllä pöytä pysyy pystyssä. Lasten leikkeihin tämä ei kyllä sovi.

Oikeasta rottingista tekemäni tuoli on tuossa pöydän vieressä mallina rautalankaversion tekovaiheessa, josta sentään näkyy vähän vaihekuvaakin. Tein tarkoituksella käsinojarottinkien pujotuksen eri tavalla kuin edellisessä rottinkituolissa. Ihan kiva tuolista tuli loppujen lopuksi.

Taitaa jäädä rottinkityöt nyt vähäksi aikaa tauolle. Oikea käsi on välillä niin kipeä, että ei meinaa kynä pysyä kädessä.

Kukkalaatikot

Koska yksinkertaisuus on usein kauneinta (ainakin mun mielestä), tein kukkien istutuslaatikot yksinkertaisesti pahvilaatikosta päällystämällä laatikon puukuvioisella kontaktimuovilla ja maalaamalla sen valkoiseksi (useampaan kertaan toki). Mietin pitkään, miten laatikot saa kiinni kuistin kaiteeseen. Väänsin sitten rautalangasta yksinkertaiset pidikkeet laatikoille. Rautalangassa on sekin etu, että sitä voi tarvittaessa taivuttaa tiukempaan ja löysentää, jos siltä tuntuu. Vähän vinossa näyttäisi kuvassa olevan tuo laatikko, joten pitänee jossain välissä vähän säätää sitä. Kukkana tuossa on kitistä tehtyjä keltaisia päivänkakkaroita.

Toisessa laatikossa on itse tehtyjä tulppaaneja.

Rautalangan taivuttaminen on yksikertaista ja mitat tietysti riippuvat laatikon ja kaiteen paksuudesta. Alla "mittapiirrokseni" eli tarvitaan vain reilu 10 cm:n pätkä rautalankaa ja parit sopivat pihdit.

Yllä olevissa kuvissa kukat ovat paperia. Alla sen sijaan on ihan oikea kasvi, ohdake (huopaohdake?). Näyttää ihan hauskalta puskalta nukkekotimittakaavassa.

Rautalangasta väännettyä

Eilen tehtiin kerhossa rautalankajuttuja. Mun korista tuli niin kamalan näköinen, että sitä ei kehtaa täällä edes esitellä, joten tänään oli pakko vääntää uusi, vähän parempi. Ainakin materiaali on sopivampaa kuin eilen, siinä oli aivan liian paksut "ruoteet". Ohjeen mukainen tuo ei ole ja mulla jäi kyllä kaivelemaan vielä se ohjeen toteutus, että pitää yrittää jonain päivänä sellaista systeemiä. Siinä oli kyllä vähän enemmän liikkuvia osia, mutta jospa niistä selviäis kun ottais ihan rauhallisesti.

Eilen sain kuitenkin ihan kelvollisen tarjoiluastian väännettyä. Kiitos Katjalle rautalangan lainaamisesta, oma sopivan vahvuinen oli tietenkin kotona eikä mukana.

Ennen kerhoon menoa jäi aikaa käydä kaupungilla ja Pikkuruiseen Puotiinhan sitä tuli taas mentyä. Mukaan tarttui kaikenlaista pientä sälää: pari tarjotinta (en saanut päätettyä, otanko valkoisen vai puunvärisen, joten otin molemmat), sorvauksia, kahvoja, silmukkaruuveja, ihana vaaleanvihreä ämpäri ja suloinen vessapaperiteline papereineen. Sehän piti laittaa paikalleen, vaikka pytty on vielä vaiheessa.

Tässä niitä muita ostoksia:

Minnalta sain ostettua pikkuruisia munakuppeja, joihin laitoin malliksi helmet, kun munia ei vielä ole. Pitänee ryhtyä munimaan fimosta... Ai niin se koristekana jäi kuvaamatta. No, joskus toiste.