Saatua ja tehtyä

Näin söpöjä tavaroita voitin Nukkekotini Lillahusin arvonnassa. Kiitos Teija! Nämä saavat varmasti paikan uudessa talossa, jahka se valmistuu.

Sain lahjaksi myös muutaman minihelmiaskartelun, ystäväni Maikin sukulaisen tekemiä. Kivoja koristeita! Mittakaava olisi tietysti hyvä laittaa kuviin, mutta jälleen kerran unohtui. Koira on n. 4 cm pitkä kuonosta takapuoleen.

Viime kerralla kerhossa askartelimme munankuorimosaiikkia. Se oli yllättävän kivaa. Muutaman ruukun päällystin munankuoripaloilla ja selvästikin vesiväri on parempi värjäystapa kuin akryyliväri, joka on liian peittävä.

Nämä on värjätty akryylivärillä, mutta alempi on vesivärilla. Paljon kivempi.

Pohjana näissä kantikkaissa ruukuissa on munankennosta leikattu osa.

Yksiön asukas kotiutui

Yksiön asukas löytyi Suuresta Snadista viikonloppuna. Vilma oli siellä Katja Intosen tekemien nukkien joukossa. Hypistelin tätä nukkea jo lauantaina, mutta jätin vielä Katjalle, kun kaikki ei ihan tuntunut sopivalta. Sitten sunnuntaina iskin taas silmäni samaan nukkeen ja kun vaihdoimme rimpsuisen mekon sopivampaan farkkutunikaan, niin se oli siinä! Vielä täytyy saada jalkaan jonkinlaiset legginsit tai muut housut, niin kelpaa kissojen kanssa asustella yksiössä.

Kaikenlaista muutakin Snadista lähti mukaan, kuinkas muuten. Jätin kuvaamatta Minihalin printit, joita ostin taas muutaman kivan uutuuden. Kuvaan niitä sitten, kun saan ne näperrettyä valmiiksi. Ostin myös kuviolävistimen, pöytäkitin, liimaa, balsarimoja eli enemmän meni askartelupuolelle, vähemmän valmiisiin tavaroihin. Toki niitäkin tuli vähän hankittua. Ja arpoja! Tavoitteena oli saada Nukkekotiyhdistyksen viinipullot, mutta sinne ne jäivät toisten voitoiksi, minulle ei tullut vaikka mitä taikoja yritettiin tehdä arpoja valitessa :)

Ostin myös ihania huovuttamalla tehtyjä tyynyjä, valitettavasti en muista keneltä ne oli. Sohvalla Vilman ympärillä nämä uudet pehmoiset tyynyt.

Viime viikolla teimme kerhossa posliinimassasta astioita ja jotain muutakin. Tässä minun tuotokseni muutaman päivän kuivumisen jälkeen (kuivuu siis ilmassa), mutta kaipaavat selvästi vielä vähän työstöä ja kenties koristeluakin.

Suuressa Snadissa osallistuin lauantaina Angie Scarrin massailupajaan, jonka aiheena oli kuoritut hedelmät. Oli todella kiinnostava ja hyvä työpaja, jonka tuotoksia esittelen vähän myöhemmin, kun ehdin niitä työstää vielä vähän ja paistaakin ne käyttöön. Fimo oli siis niiden materiaali.

Aina ei onnistu

Olin tänään Forssan Wanhan ajan lelumarkkinoilla ja tärkein ostokseni oli ovi yksiön vessaan. No, kuten arvata saattaa, en löytänyt ensimmäistäkään sopivaa ovea (yhden väärää mittakaavaa olevan irto-oven havaitsin). Vaihtoehdoiksi jää nettikauppa tai tehdä itse. Taidan kokeilla nettikauppaa :)

Yllä olevassa kuvassa oleva mummeli lähti mukaani Päivi Variksen pöydästä. Mummelin ilme on jotenkin niin herttainen ja olemus silmää miellyttävä, että oli pakko ostaa.

Tälle pitäisi keksiä nimi, asuinpaikka taitaa olla kartano.

Kaikenlaista muutakin lähti mukaan markkinoilta. Jorma Havian takkoja ja uuneja oli monenlaisia, minä ostin modernin mallin. Honkasen Tiinalta ostin vadin, pari taulua ja pari pyöreää jakkaraa. Maria Malmströmin taivuttamat puunkantoteline ja musta tuoli lähtivät myös mukaan. Mirja Leppäsen ahvenet sanomalehden päällä, mustaherukkasanko, ruisleipä ja pieni kannu oli ostettava, kun ohi ei voinut kävellä. Leea Lehelmän tuotepakkauksia piti ostaa, kun tarvin kissanruokaa yksiön kissalle (jota ei ole vielä olemassakaan) ja arpojakin ostin (Leealta yhden, Nukkekotiyhdistykseltä kolme ja kaikilla sai jotain kivaa). Gepeton koottavia lähti mukaan puusohva (aukeava kansi) sekä naulakko ajatuksella, että niistä tulee yksiön kalusteita. Saa nähdä sitten.... Christian Lundkvistin tuoleja ostin 4 kpl, mutta en vielä tiedä mihin huusholliin ne päätyvät.

Mä olen haaveillut, että johonkin taloon tulee englantilaistyylinen manttelitakka ja sitä varten ostin lasisen kipinäsuojuksen. Ostin myös tulen samalta pöydältä. Huoh! Onkohan näissä mun ostoksissa mitään järkeä, enää puuttuu vaan se manttelitakka. Yhdessä pöydässä olisi ollut valmis mantteli myytävänä, mutta ajatus on tehdä se itse. Joskus. Toivottavasti. Paikka on kyllä jo selvä eli kartanon olohuone.

PS. Paikalla oli myös Remu Aaltonen, sillä Taru Astikainen oli tehnyt hänestä pienoismallin, joka oli kovin alkuperäisen näköinen.