Katto

Pelkkä tasainen ruskea vesikatto alkoi näyttää niin tylsältä, joten päätin tehdä sille jotain. Ostin (muistaakseni) Lidlistä paketin kartonkia, jonka toinen puoli oli aaltomainen. Paketissa kaikki arkit olivat eri värisiä, mutta se ei haitannut, sillä ruskea maali tulisi peittämään ne kaikki. Ruskea maali oli pari vuotta vanhasta purkista, josta oli maalattu ulkona ikkunan vuorilautoja ja muuta paikkausmaalin tarpeessa ollutta kohtaa talossamme. Nytkin maalasin ensin pari auringon haalistamaa vuorilautaa tien puolen ikkunoista ja sitten vasta katon maalaukseen.

Laitoin ensin "pihanpuolen" valmiiksi ja kun se näytti kutakuinkin kelvolliselta, uskalsin liimata kartongit myös toiselle puolelle. Vähän jännitti alkuvaiheessa, kun märkä maali sai kartongin kupruilemaan, että mitähän tästäkin taas tulee. Onneksi lopputulos on kohtalaisen siisti, kun maalikerrokset kuivuivat.

Mainitsin viimeksi, että jääkaapin teko on loppusuoralla. Juu ja voi olla että jääkin siihen. Hemmetin saranat! Yritän vielä saada ovet pysymään siististi kiinni....

Laitoin verhoja ikkunoihin myös kuistille. Keittiön sisustaminen odottaa siis edelleen jääkaappia, joten teen välillä kaikkea muuta pientä puuttuvaa. Ensi viikolla alkaa taas kerhokin, kiva juttu. Siellä tulee tehtyä sellaisia juttuja, joita välttämättä ei kotona saisi aikaiseksi.

Kuistin ja eteisen verhot on kiinnitetty yksinkertaisesti kaksipuolisella teipillä, sillä verhot ovat pitsinpalasia. Oikeastikin mulla on noissa paikoissa verhot kiinni vaijerilla eli ei ole mitään massiivista tankoa niitä varten.

Vuorilaudat paikoillaan

Ikkunat on vihdoin liimattu kiinni ja vuorilaudat asennettu. Ei siis enää mitään sinitarravirityksiä ja maalarinteippejä :) Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin. Katto on vielä kiinnittämättä ja huomasinkin näistä kuvista, että pitää vielä maalata tuo katon alapinta siltä osin, mikä näkyy ulospäin. Sisäpuolta en aio maalata.

Takapuolella näkyy erikseen katkaisijat valoille (isompi paristolaatikko) ja takalle (pieni pyöreä). Kuistin teon jätän vielä hautumaan. Tuossa oven ympärillä ei ole kovinkaan paljon tilaa rakennella mitään kuistisysteemiä jos ei sitten tee koko keittiön mittaista viritelmää. Pitää miettiä vielä.

Ullakon taidan jättää maalaamatta. Ainakaan meidän talon ullakkoa ei ole maalattu mitenkään. Tavaraa varten pitää tehdä vaikka joku ripustustanko tai jotain ja sitten tietysti kiinnittää katto toiselta puolelta (toinenhan on avattava). Ullakon ikkunoiden sisäpuoli ei tullut ihan oikeaoppinen, mutta kun en älynnyt ennen Keuruun viikonloppua mitata levyn paksuutta ja tein ikkunanpokista liian paksut, ne tulivat näkyviin sisäpuolelle. Ratkaisin vuorilauta-asian siten, että liimasin vuorilaudat vain seinään suoraan, en osittain pokiin kuten olisi pitänyt. No, ehkä rakennusalan ammattilaiset eivät kovin paljon kurkistele ullakon sisään :)

Muissa huoneissa sisäpuolen vuorilaudat on asennettu "oikein".

Katto valmis

Katto on siis saanut mustan värinsä. Monta kerrosta spreijasinkin kiiltävällä mustalla, kunnes lopputulos alkoi näyttää kelvolliselta. Katto on vielä kiinnittämättä (toiselta puolelta, toinen puolisko avautuu leikkimistä varten), sillä laitan ensin ullakon ikkunat paikoilleen. Ne pitää vaan ensin tehdä :) Viikonlopuksi olen menossa Nukkekotiyhdistyksen nukkekotoilukurssille, jospa ne ikkunat valmistuisi siellä. Opastusta on ainakin tarjolla ikkunoihin ja moneen muuhun asiaan.

Mutta tänään lomapäivän olen käyttänyt keisarinnanuken loppuunvalmistamiseksi. Niin mikä nukke? Joensuussa oli taidenmuseolla 23.-24.8. Keisarinnanuken tekokurssi eli tehtiin kangasnukke ja sille vaatteet. Tai siis sen mitä kahdessa neljän tunnin työpäivässä ehtii tehdä. Ohjaajana oli Leena Jääskeläinen.

Muut tekivät paljon isompia nukkeja, minä värkkäsin 1:12 nuken. Kaavat jouduin piirtämään itse pienentämällä mallikaavoja. Sitten vain kaava valkoiselle kankaalle (vanha tyynyliina) ja siihen ääriviivat. Homman nimi oli ommella käsin ja sittenhän ommeltiin: ensin ääriviivoja pitkin kaksinkertaisesta kankaasta ja kun ääriviivat oli ommeltu, sitten vasta leikattiin osa irti kankaasta saumanvarojen kanssa. Käsien ja jalkojen kääntäminen oikeinpäin vaati suorastaan työtä! Kääntö- ja täyttöaukko piti muistaa jättää :)

Lauantai-illan kotihommia oli nuken kasaaminen. Minä laitoin nuken jalkoihin ja käsivarsiin sisälle alumiinilangat, niin pystyy helpommin asettelemaan nuken istumaan ja käsiinkin mahdollisesti jotain.

Tästä sitten sunnuntaina lähdettiin tekemään vaatteita. Alushousut brodyyristä, paita vaaleasta kangaspalasta. Hameen piti olla riittävän runsas, sarafaani oli vaatteen nimi. Täytyy tunnustaa, että olin välillä aika pihalla näiden vaatteiden nimityksissä, mutta kysymällä ja katsomalla oppi kaikkea mielenkiintoista. Opetus oli kaksikielistä, sillä mukana oli monta venäläissyntyistä naista ja opettaja selitti asiat sekä suomeksi että venäjäksi. Kahvitauolla jutustelimme kyllä suomeksi, esittelimme itsemme. Meitä oli monen ikäisiä, mikä oli hauskaa. Ja miten taitavia toiset olivatkaan! Katselin ihan hämmästyneenä erään rouvan nuken hiusten tekoa: hän otti tukun huovutusvillaa ja teki siitä hienot hiukset nukelleen. Koin oikean ahaa-elämyksen: noinhan minäkin voin yrittää tehdä.

Kasvojen tekeminen on myös yksi suuri ongelma. Nyt olen tehnyt hyvin himmeät kasvot vain puuväreillä. Ehkä joskus toiseen nukkeen kokeilen kirjomista. Kaikki vaatteet olen tehnyt siis käsin ompelemalla. Kengät tein liimamalla ja sen ne ovat näköisetkin. Mutta onpahan korkokengät daamilla. Yksi asia, mikä tältä rouvalta (?) puuttuu, on päähine. Se pitäisi kaiketi olla, mutta en oikein tiedä, millainen sen pitäisi olla. Kysyn vielä ohjaajalta neuvoa asiaan.

Minulla on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä tälle nukelle sopiva miljöö, mihin hän saa asettua olemaan. Ajatuksissa on sellainen puutarha/huvimaja, jossa ajankuluna voisi olla käsityöt tai lukeminen tai joku muu hienolle naishenkilölle sopiva puuha. Jonaina päivänä...

Pientä askartelua

Jotain pientä piti saada näperrellä tänään ja silmiini sattui ostamani kankaalla päällystetty rautalanka. Sitä varten oli ohje Maria Malmströmin kirjassa Nukkekoti Väinölän vuosi ja siis piti ryhtyä siivousvälinettä vääntämään rautalangasta. Muutaman kerran piti purkaa punokset "ei ku" -tyyliin, mutta kun ensimmäisen sain tehtyä, piti vääntää vielä toinen varmuuden vuoksi. Lanka taitaa riittää just kolmanteenkin. Lähikuvat vaan ikävästi paljastaa kaikki virheet ja muhkurat, mitä ei niin huomaa livenä. Mutta eiköhän näillä nukkekodin mattoja tampata.

Isompi projekti odottaa mustaa spraymaalia, jolla ajattelin maalata talon peltikaton. Sen, jonka eilen illalla sain "pellitettyä" Erja Helanderin ohjeen mukaan. Peltikatto on siis tehty folioteipistä ja peltisaumoina on kalastajalankaa. Eihän tämäkään mennyt ilman mokia, jotkut saumat eivät todellakaan ole suoria, mutta kyllä se välttää. Odotan vain mielenkiinnolla, miten maalaamisen käy ja miltä pinta näyttää sen jälkeen.

Kattopalaset on tehty vanerista (vanha sängyn pohja!) ja ne ovat saranalla kiinni toisissaan. Pohjamaalasin katon, mutta vanerin syyt näkyvät osittain myös "pellin" alta, joten toivottavasti lopputulos ei näytä kovin epätasaiselta.