Syksy on tullut taas

Jotain valmista sain aikaan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Keuruulla pidetyllä perinteisellä Nukkekotiyhdistyksen viikonloppuleirillä. Tuula Palojärven ompeluohjeilla tehtiin paitoja ja hameita kivoista kankaista.

Täytyy tunnustaa, että en ole aikaisemmin tehnyt näin huolellisesti ompelutöitä eli silittänyt saumoja auki. No, jospa tästä ottaisi opikseen. Hameen teosta en muistanut ottaa edes yhtään vaihekuvaa.

Katri Mäkeläinen ohjasi kenkien tekoa. Sain Erkille tehtyä kävelykengät.

Huopatyyny on Leena Asikaisen ideoimasta ja kokoamasta kirjailupaketin sisällöstä tehty. Paketissa oli erivärisiä pieniä huopapalasia, joista voi tehdä tyynyn, laukun, seinävaatteen tms. kirjailemalla paketissa mukana olleilla langoilla ja ohjemonisteen kirjontaohjeilla kuvioita kankaalle. Vielä jäi paljon materiaalia jäljelle.

Neulepajaa ohjasi Teija Hämälä. Aloitin neulomisen, mutta totesin, että nykyisillä silmälaseillani se on toivotonta touhua. Onneksi uudet lasit ovat tilauksessa, niin pääsen neulomaan ehkä vielä itsekin tällaisen puseron, minkä Riitta sai aikaan Keuruulla.

Tein myös joitakin vuosia sitten ostamalleni Silja Ruokokosken tekemälle nukelle mekon ja housut. Tyttö ei ole löytänyt paikkaansa nukkekotimaailmassani, joten myin sen Arjalle, joka kovasti halusi ostaa tytön. Nyt se sai varmasti paremman kodin.

Lopuksi vielä muutamia yhteiskuvia koko porukan viikonlopun tuotoksista. Paljon kauniita vaatteita saatiin aikaan ja aivan huikeita kenkiäkin. Neuleet olivat useimmilla vielä keskeneräisiä, mutta muutama melkein valmiskin saatiin yhteiskuviin. (kuvat aukeavat isommaksi, kun klikkaat kuvaa)

Ostin Nukkekotiyhdistyksen keräilykalusteen, joka on jälleen PikkiSETin taattua laatua. Kokosin keinun kotona ja maalasin sen punaiseksi (onpa yllätys :)) Maire sai ylleen Keuruulla tekemäni asun ja ihailee keinussa olevaa huopatyynyä-

Lapsi

Nukkekotiin saapui lapsi. Tyttö on nimeltään Emma, jolla lapsuus on ollut vähän vaivalloista. Jalka meni poikki jossain vaiheessa ja leikit oli pitkäksi aikaa leikitty. Nyt jalka on saatu ainakin käyttökelpoiseen kuntoon, joten Emma tuli tekemään tuttavuutta koirien kanssa. Koirat on nimetty meidän ensimmäisten koirien mukaan eli Ora oli eka groenendael ja Titi oli eka schipperke.

Tiistaina kerhoillassa ryhdyin ortopediksi ja purin nuken rakenteita sen verran, että pääsin jyvälle, mitä jalalle on tapahtunut. Nuken sisällä oli n. 2 mm vahvuinen metallilanka jalkojen runkona ja vasemman jalan metallilanka oli irtipoikki. Ilmankos jalka retkotti melkein sentin pitempänä kuin oikea jalka.

Kuvassa ei näy metallilanka vaan superlonlevy, jota oli pehmusteena metallilangan ympärilllä. Kiersin poikkinaisen metallilangan ympärille ohuella metallilangalla liitoksen ja laitoin liimaa ja käärin koko systeemin vanuun. Varmasti parempi ja toimivampi olisi tullut, jos olisi purkanut koko nuken, mutta en viitsinyt. Nukke on tehdastekoinen ja olen sen ostanut osana sekalaista nukkekotitavaralaatikkoa. Vasta seuraavana päivänä pääsin jatkamaan jalan korjaamista kiertämällä uuden ohuen rautalangan superlonin päältä jalkaa vahvistamaan ja sitten pehmustetta lisää päälle.

Kerhossa aloitin nukelle vaatteen teon, kun illan aiheena oli vaatteet. Leikkasin nukelta riisumani puseron kaavalla uuden vaatteen, josta piti tulla ensin pusero, mutta leikatessani keksinkin jatkaa helmaa ja siitä tuli mekko. Liian lyhyt, tietysti. Sitä piti sitten jatkaa toisella kankaalla.

Tarkkasilmäinen huomaa, että alkukuvissa nukella on letit. Ne olivat sellaisessa liimamöykyssä kiinni, että en tykännyt yhtään ja leikkasin letit pois. Koska en todellakaan ole mikään parturikampaaja, nuken kampaus on nyt sen mukainen eli huonosti kynitty sekasotku. Mutta sehän on nykyaikaa, eikö niin? Joka tapauksessa pidän siitä enemmän kuin liimamöykkyisistä leteistä.

Lisää vaatteita

Olen suorastaan kunnostautunut vaatteiden teossa viime aikoina. Kun sain Mairelle tehtyä vaatteet, tein Liisalle Retroa nukkekotiin -kirjan ohjeella mekon ja vielä tänään sain tehtyä myös Erkille uuden paidan saman retrokirjan ohjeella. Erkki sai vielä ylleen Finnlundin Leilan tekemän liivin, joten kyllä nyt kelpaa (Erkin housut on Takinkääntäjän puodista). Vielä kun oppisi sovittamaan jo kaavavaiheessa vaatteita, niin saisi sopivamman kokoisia. Erkin paita on hieman nafti, ympärysmitta olisi saanut olla hivenen suurempi. No, tällä mennään, ehkä sitten joku päivä saan aikaiseksi vähän reilumman paidan.

Tässä vielä Liisa uudessa mekossaan.

Uusia korujakin tuli tehtyä eräänä päivänä, kuva ei tosin ole kovinkaan hyvä, mutta ehkä siitä jotain näkee. Kiiltävien helmien kuvaaminen ei ole niin helppoa.

Pesukone ja kesämekko

Olin lauantaina askartelemassa Leenan luona ja kolmantena oli mukana Tiina. Meillä oli oikein mukava päivä: minä neuvoin kirjan teossa ja Leenan ohjauksessa tehtiin nukelle kesämekko. Kirjoja tehtiin kahdella eri tavalla eli avattavia kuvakirjoja ja kiinni olevia vanhoja kirjoja. Niistä ei tullut otettua vaihekuvia, mutta niitä löytyy täältä blogista, kun haet kirjanteko-linkistä.

Mekon teko ei ole periaatteessa kovinkaan vaikeaa, mutta ei vaan tule tehtyä. Pienessä mittakaavassa on tärkeää, että muistaa pitää saumanvarat samansuuruisina, n. 3 mm levyisinä, sillä suhteet menevät äkkiä pyllylleen, jos toisessa paikassa onkin leveämmät saumanvarat ja ompelee silti kaikki samalla tavalla. Tässä on ehkä mulle se suurin haaste, varsinkin käsin ommellessa. Mekosta tuli Liisalle vähän reilun kokoinen, mutta tänä aamuna värkkäämäni vyö auttaa asiaa. Vyö on valmiista nahkanauhasta, johon väänsin rautalangasta "lukon".

Sitten se pesukone. Nellan nukkekodissa oli ollut oksennustauti ja täkki oli pitänyt laittaa pesukoneeseen. Sitä ei ollut entinen pesukone kestänyt, sillä rumpu oli lähtenyt irti liian suuren kuorman takia. Nella pyysi, josko tekisin uuden pesukoneen. No tietenkin lupasin!

Päätin, että tästä pesukoneesta ei ainakaan rumpu irtoa. Se ei yksinkertaisesti pääse irtoamaan, sillä tuen sen niin hyvin paikalleen liimaamalla lisäpalikoita sisään. Tässäpä sitten vaihekuvia pesukonnen teosta, johon tarvikkeina on vanerilevyä, tuikkukynttilän kuori, jonkun nestepakkauksen korkki ja vähän pahvia. Lisänä liimaa, maalia ja vähän pakkeliakin sekä muutama helmi.

Kun teen omaan nukkekotiin pesukoneen, luukun ei tarvitse aueta, mutta lapselle on tärkeää avautuvat luukut, jotta leikki onnistuu paremmin. Nukkekodissa toistetaan helposti kaikkea oikeassa elämässä tapahtuvaa, kuten vaikka oksennustauti :)

Ostoksia ja lahjoituksia

Pari-kolme vuotta sitten löysin Outokummun kirpparilta pussillisen nukkekotitavaraa hyvin halvalla. Pussissa oli mm. muutama Ari-nukke, joista yksi tuossa sai eilen Joensuussa järjestetyiltä minimarkkinoilta uuden, hienon mekon. Nukkeparka oli tähän saakka ihan ilman vaatteita eikä sitä voi viedä Nellan nukkekotiin Nellan pikkusiskoksi ilman vaatteita, joten ne on joko tehtävä tai ostettava. Mekko siis löytyi valmiina, mutta pikkuhousut pitänee itse väsätä (en voi sanoa "ommella" kun luultavasti käytän liimaa, mutta se jää nähtäväksi). Mekon on tehnyt Tuula Palojärvi ja muitakin kauniita olisi ollut tarjolla, mutta tämä oli mielestäni paras.

Salmisen Tuijan myyntipöydästä löytyi metallinen keinuhevonen, joka varmasti kestää nukkelapsen keinumiset.

Mutta mitä ihmettä tällainen määrä juomaa tekee Heikin ja Alman terassilla?

Jääpala-astiassa olevat tölkit löytyi vaihtotorilta eli ilmaisesta pöydästä, Karjala-mäyräkoira ja Karhu-sikspäkki Leea Lehelmän myyntipöydästä. Leealta ostin myös jo muutamaan kertaan miettimäni mittakulman, joka helpottaa suorien kulmien tekemistä milloin mihinkin rakenneltavaan esineeseen. Toisella puolella on erilaisia mittakaavoja.

Kuistille löytyi kuramatto, se oli pakko ostaa. Jostakinhan se sisustaminen on aloitettava :D

Hoksaatko, mistä tämän kivan naulakon nupit on tehty? Kuvanhan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Sain myös kukkia, olen otettu!

Kiitos Aila Latva-Karjanmaa!