Korinpunontaa

Viime sunnuntaina pääsimme Leppävirran kirjaston kerhotilassa Tuija Paakkarin johdolla tekemään punotun korin. Tuija toi osallistujille tarvittavan rottingin ja jokainen toi omat punontalankansa ja muut välineet. Yläkuvassa on kaksi erilaisesta materiaalista tehtyä koria. Tuo vaalea oli se ensimmäinen eli Tuijan opastuksella tehty. Ensin kuva Tuijan mallista, joka on kaksivärinen.

Ihastuin tähän malliin Facebookin postauksessa ja kysyin, voisiko saada oppia tällaisen tekoon. No sehän onnistui. 

 

Ensin katkottiin paksummat rottingit ja viistettiin niiden päät, jotta yhteenliittäminen olisi siistimpää. Rottinki oli ehtinyt kuivua niin, että sen renkaaksi pyöristäminen sai monella rottingin katkeamaan. Kastelin lämpimällä vedellä omaani ja sitten liimauksen kuivuminen kesti pitkään (ja vielä vähän vääränlainen liima oli mukana). Muttta lopulta pääsin minäkin punomisen alkuun. 

Kun alkuun oli punottu (molemmilta puolilta koriaihiota) muutama kierros, lisättiin väliin ohuemmasta rottingista kappaleet ja vielä muutaman kierroksen jälkeen toiset, vähän lyhyemmät kappaleet.

Valmiin korin kädensija ei näytä kovin hyvältä, kun liima tarttui pyykkipojan alla vähän vääriin lankoihin, mutta tällä mennään.

Haluttiin sitten Marikan kanssa keskiviikkoiltana kokeilla paperipäällysteisestä rautalangasta tehtyä runkoa rottingin sijaan. Minulla oli punaista vahattua lankaa, joka valittiin kuteeksi. Tätä materiaalia käyttämällä sain korin paljon leveämmäksi, kun lankaa pystyi taivuttamaan ihan eri tavalla kuin rottinkia.

 

Jotta korin saa "umpinaiseksi", täytyy pohjassa käyttää lyhennettyjä kierroksia, koska pienet paksummat renkaat tulevat "täyteen" nopeammin. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten Tuijan mallikorissa eli jättää aukko. Minä halusin umpinaisen korin. Rautalankarunkoista on kätevä vielä vähän muotoilla oikeaan malliinsa, kun se on punottu valmiiksi.

Seuraavissa kuvissa näkyy, miten erilaiset koreista tuli.

Alma on ihan tyytyväinen punaiseen koriinsa :)

Kiitos Tuija opastuksesta!
 

Korituoli

 

Olin viime viikonloppuna Ilmajoella Nukkekotiyhdistyksen järjestämällä leirillä. Siellä teimme mm. Teija Hämälän ohjeiden mukaan korituolin. Viimeistelin sitä vielä kotona vaihtamalla uuden istuintyynyn, koska Ilmajoella tuli hätiköityä tekemisessä ja siitä tuli vähän epämääräisen näköinen (vaikka Riitta viimeisteli päällisen laiton). Muut viikonlopun tekemiset ovat vielä pahasti kesken eikä osaa ole vielä aloitettukaan eli Mirka Salosen ohjeiden mukaan emaliastioita ehdin vain pari saada maalausta vaille valmiiksi. Sari Kauppilan pajassa sain alulle booknookin, joka toivottavasti joskus vielä valmistuukin. 

Liisa Haukijärvi on kuvannut blogissaan niin hyvin korituolin tekemisen, että linkitän sen tähän. Laitan tähän vain kuvia oman tuolini vaiheista (niitä mitä muistin ottaa). Omat lankani värjäsin vaaleanvihreäksi.

Koska lanka värjättiin käsin, siitä tuli kivasti vähän vaihtelevan sävyinen. Tuolin punomiseen meni tunteja ja virheitä jäi valmiiseen tuoliinkin, mutta se on käsityötä :) Tässä oli kivaa se, että ei menty ihan helpoimman kaavan mukaan, vaan tehtiin välillä koristeraitoja - vaikka niissä meinasi järki loppua. Kun tuolin selkänojaan tarvittiin lyhennettyjä kierroksia, niiden aloituskohdan laskemisessa tuotti hankaluuksia ymmärtää, monesko "loimi" on menossa.

Korituolin alkuperäinen ohje ja kaavat löytyy täältä. 

Alla olevassa kuvassa ovat myös maalaamattomat emalisanko ja lävikkö.

Pari koria

Sain juuri sopivasti ennen pääsiäistä tilaamani Hanna Merosen kirjan Nukkien mökkikirja, jossa on kivoja kokeiltavia ohjeita. Eniten minua kiehtoi korien ohjeet ja pari koria olen ehtinyt askartelemaan. Kuvassa olevat korit on tehty ihan samalla tavalla ja loimikin on samaa narua eli ohutta paperinarua. Isomman korin kudekin on samaa paperinarua, mutta pienempi kori on punottu kalastajalangasta paperinaruloimeen. Huikea ero koossa, kuten huomaat! Toisaalta voihan olla, että kokemuksen karttuessa kädenjälki paranee ja punonnasta tulee tiheämpi. Ensimmäisen koritekeleen heitin roskikseen, sillä sen värkkäsin vähän paksummasta paperinarusta ja siitä tuli ihan kamalan näköinen :)

Korin punonta on kiehtovaa ja helppoakin, kun sen hoksaa. Ainoa asia, mikä tässä on lopulta vaikeaa, on päättely. Vielä en kahden korin kokemuksella saa siistiä lopputulosta aikaan ainakaan sisäpuolelle katsottaessa, mutta ei nyt katsota sinne, eihän :) Nuo isommassa korissa olevat koristehelmet ovat peräisin roskiin heittämästäni puserosta, jonka helmikirjailun napsin ensin talteen. Helmia olenkin käyttänyt jo joissakin muissakin töissä.

Anni pääsi kokeilemaan pienemmän korin kokoa käsivarrelleen ja oikein sopivalta näyttää.