Yhdessä askartelua

 

Kesän Nukkekotiyhdistyksen 30-vuotisjuhlanäyttelyssä olleen talon etuseinä on ollut puolitekoinen keväästä lähtien. Keväällä oli hyvä aikomus tehdä seinä valmiiksi siihen, kun talo palautuu kotiin, mutta mitä vielä. Hellekesänä ei voinut ajatellakaan askartelemista yläkerran askarteluhuoneessa ja sitten tuli vielä uusi hankinta työn alle, joten muut työt jäi. Jotenkin muutenkin olen saanut vähän aikaan nukkekotiaskarteluissa kesän ja syksyn aikana, jotain sentään kuitenkin. Nellan joulukalenteri on toimitettu mummulaan valmiiksi Nellalle annettavaksi ja Joensuun seudun nukkekotiharrastajien kerho on kokoontunut jo kolme kertaa tänä syksynä. 

Tänään askartelimme yhdessä Marikan kanssa. Kummallakin oli oma projekti tehtävänä, mutta yhdessä on kiva näperrellä ja jutella niitä näitä. Marikan projektina oli käsitellä ja verhoilla PikkiSETin sohvakalusto, josta tulikin oikein kiva. Verhoilukankaana oli kirpparilta ostettu kravatti :)

Minä värkkäsin ikkunoiden kanssa. Leikkasin millin pleksistä ikkunalasit ja liitin ne valmiisiin pokiin kahvitikuista halkaistuista tikuista. Mulle kelpaa. Vielä puuttuu ikkunalistat ja ovi kokonaan. Lisäksi täytyy asentaa verhotangot ja tehdä verhot ikkunoihin. Siinä sitä riittää puuhastelemista.

Tämän viikon kerhossa oli aiheena petivaatteet. Minulla oli tarve Keuruun viikonloppuna tekemälleni metallilankasohvalle tehdä pehmuste ja pari tyynyä.

Piippu ja sohvakalusto

 

Tänään hain postista kivan paketin. Tilasin PikkiSETiltä sohvakaluston ja radion projektiani varten. Sohva ja kaksi nojatuolia oli itse verhoiltava, mikä oli kiva juttu. Minulla on ollut pitkään jo tuollainen hentokukkakuvioinen kangas, jota olen ajatellut verhoilukankaaksi, mutta ei ole ollut oikein sopivaa kohdetta. Nyt tuli täydellinen. Yllä olevassa kuvassa värisävy on hieman keltainen eli ei oikeanlainen, mutta itse kalusteet näkyy hyvin. Alla olevassa kuvassa juuri paketista otettuna ja sitten kesken verhoilun.

Eilinen lomapäivä meni melkein kokonaan piipun rakentelussa. On se hyvä, että en edes yrittänyt tehdä taloon tiiliseinää vaan tein rapatun seinän, tiilipiipun tekemiseenkin kului mahdottomasti aikaa.

Piipun runko on tuotepakkauksesta, jonka sisällä vähän paksumpaa pahvia tukena. Ulkopuoli maalattu harmaalla akryylivärillä, sisäpuoli tietenkin musta. Tiilet on tehty kananmunakennosta leikkaamalla suikaleita, maalaamalla ne akryyliväreillä ja pätkimällä sopivan mittaisiksi. Nämä tiilet ovat selvästi käsin tehtyjä, eivät mitään tehdastekoisia mittatarkkoja harkkoja :)

Tässä piippu jo katolla, mutta vielä puuttuu alareunan pelti.

Viime lauantaina askartelimme jälleen yhdessä Leenan kanssa. Koristeltiin astioita siirtokuvilla, taiteltiin paperista kasseja, tehtiin taimilaatikko/työkalupakki, kenkätelineet ja kokeiltiin jotain uutta: punasavesta muotoilimme seinäruukkuja. Hieman oli haastavaa, mutta myös mielenkiintoista. Tekniikassa on vielä paljon opettelemista, mutta jotain saatiin aikaiseksi.

Olohuoneen uusi järjestys

Ostin fb:n nukkekotikirppikseltä Minna Lievosen huutokaupasta olohuoneen kalustoa. Sohva oli se juttu, jonka halusin. Meillä ei voisi 1:1 kodissa kuvitellakaan valkoista sohvaa sattuneesta nelijalkaisesta syystä, mutta nukkekodissa se toimii ihan hyvin. Sohvapöytä on myös Minnalta. Järjestin huonetta uuteen järjestykseen, sillä sohva sopi kokonsa puolesta tuohon "muuriseinustalle" oikein hyvin. Seinälle lisäsin väriksi nukkekotikirppikseltä jo aikaa sitten ostamani ryijyn. Kirjahylly sai siis siirtyä toiselle seinälle, johon se mahtuu oikein hyvin.

Minnalta on myös tuo nurkassa oleva jukkapalmu ja keinutuolin alla oleva matto. Keinutuolikin on aikoinaan Minnalta ostettu, hänen tekemänsä. Koska puusohva siirtyi olohuoneen ikkunan alta pois, laitoin ikkunalle laudan, johon laitan kukkia, kunhan ennätän tekemään sopivan kokoisia.

Taloa laitoin vielä vähän ulkopuoleltakin eli ikkunan vuorilautoihin puuttuvan vinon ylälaudan. Se oli se, mikä ikkunoista puuttui!

Soittokämppä kaiutinkoteloon

Jo pari vuotta sitten sain idean, että teen siskolleni syntymäpäivälahjaksi roomboksin kaiutinkoteloon ja ideana on soittokämppä. Tänä vuonna (tarkalleen ottaen ylihuomenna) tulee hänellä pyöreitä vuosia täyteen ja eilen juhlittiin perhepiirissä synttäreitä. Annoin siis lahjan eilen, joten nyt voin paljastaa, mitä tässä olen jo toista vuotta hiljalleen rakennellut.

Ensimmäinen tehtävä oli tietysti löytää sopivankokoinen kaiutinkotelo, mihin soittokämpän voi rakentaa. Sain yhdeltä kaverilta vanhan autokaiuttimen kotelon, joka on vähän erikoisen muotoinen, mutta tähän tarkoitukseen oikein sopiva. Etuseinässä on pyöreä reikä, vasemmassa sivussa pieni neliskanttinen reikä, josta tuli näppärästi ikkuna.

Soittokämppään tarvitaan tietysti myös aikansa elänyt sohva kavereita ja soittajienkin huilihetkiä varten. Sen tein pahvista, vaahtomuovipalasta ja vanhasta tyynynpäällisestä, jonka kangas oli valmiiksi nuhruinen ja siis tarkoitukseen oikein sopiva. Sohvapöytä valmistui vanerinkappaleista ja ohennetusta akryylimaalista.

Kitarat on ostettuja, mikä mistäkin matkan varrella, mutta kitaroiden telineet väänsin ihan itse rautalangasta (ja sen huomaa). Rummut on sitten ihan omaa tekoa, apuna sentään oli kirjastosta lainattu rumpukirja, jossa oli hyviä kuvia. Rummut syntyivät eri kokoisista muovipurkeista, kiiltävästä tarra-arkista, muovikalvosta, puolipyöreistä tarrahelmistä ja jostain muovipäällysteisestä nauhasta. Telineet on grillitikkua ja folioteippiä. Lautaset on tuikkukiposta.

Tiikerikakku oli kolmen nuoren naisen bändi Oulun tienoilla 1980-luvulla. Sisareni oli kitaristina bändissä ja myös sävelsi bändin kappaleita. Heillä oli keikka mm. Kuusrockissa vuonna 1985 ja siitä on kuva soittokämpän seinällä (lehtileike oikeasti). Bassorummussa oleva kuva on t-paidasta kuvattu logo, oikeasti tuollaista rumpua ei ollut olemassa.

Kämpän seinille tulostin netistä julisteita, mm. sisareni suuren suosikin Doorsin kuvia ja muuta rockaiheeseen sopivaa. Kuusrockin julisteen jouduin laatimaan itse, koska mistään ei löytynyt oikeaa vuoden 1985 festarin mainosta. No, kaikkea ei voi aina saada.

Kosketinsoittimet tein biltemantikusta ja netistä tulostetusta näppäimistöstä. Soitin jää aika lailla piiloon heti etuaukon vasemmalle puolelle seinän viereen. Ikkunan vieressä on mikrofoniteline, joka oli alunperin jossakin tavaranipussa tullut rikkinäinen nukkekodin lattiavalaisin. Mikrofoniksi laitoin jonkun kuulokkeen osan, oli sopivan näköinen ja -kokoinen. Lattialle kasasin johtoja ja vahvistimia ja pedaaleja, jotta kaaos näyttäisi oikealta.

Etuseinän pyöreän aukon luona on "porras", jonka ainoa tarkoitus on peittää paristokotelo, joka on tietenkin valoja varten. Valoina kämpässä on valmis valosarja, jossa on hyvin pienet ledit. Teippasin ne kattoon kiinni ja ajastus hoitaa valaistuksen säätämisen. Näin ei tarvitse aukoa yhtenään etuaukon eteen asennettua pleksiä, joka toimii sekä pölyn että lasten sormien esteenä :)

Muutakin rekvisiittaa huoneeseen on tehty: nuotteja ja nuottikirjoja sohvalle ja pöydälle, limsa- ja kaljatölkkejä pöydälle ja vähän lattiallekin, pöydälle jääneet aurinkolasit, sipsipussi ja juhlan kunniaksi kuohuviinipullo. Onnea päivänsankarille!

Sohvakalusto

Meillä oli eilen poikkeuksellisesti "koko päivän" nukkekotikerho eli menimme lauantaina klo 10 askartelemaan porukalla. Päivän aiheena oli pormestarin kalusto Maria Malmströmin ohjeen mukaan kirjasta Nukkekoti Väinölän tapaan (alkaen s. 94). Muutakin sai toki tehdä, joku näppärä oli tehnyt jo kaluston aikaisemmin. Yllättävän paljon aikaa meni pelkästään valmisteluihin. Olin sahannut vaneriosat jo kotona valmiiksi, mutta kangasosien, vaahtomuovi- ja pahviosien leikkaaminenkin vei aikansa, joten kerhossa sain vain puolivalmista aikaan. Siitä oli sitten hyvä jatkaa kotona, kun osia oli kuivunut valmiiksi seuraavaa työvaihetta varten.

Tein työn ihan ohjeen mukaan ja lopputulos on ilman muuta siistimpi kuin jos itse olisi pähkäillyt työjärjestyksen tai -tavan. Ohje kyllä kannattaa lukea ajatuksella ensin läpi, säästyy tyhmiltä virheiltä ja purkamiselta. Kun ohjeessa sanotaan "aseta istuimen kangasosa pöydälle oikea puoli ylöspäin", ei silloin kannata laittaa sitä nurja puoli päällepäin ja huomata laittaneensa liimaa väärälle puolelle. No, sormet oli liimassa muutenkin, joten pieni pyyhkiminen ei enää haitannut.

Käsinojien vaneri oli vähän turhan paksua, toisen nojatuolin käsinojat tulivat vähän kulmikkaat, mutta menköön. Toisiin älysin laittaa vetisempää liimaa, se ehkä auttoi taipumaan kunnolla. Jalkojen kohdalla vähän oikaisin. Nojatuoleihin löysin valmiit puiset mustat helmet, mutta niitä ei riittänyt sohvan jalkoihin asti, johon jouduin maalaamaan mustaksi toisen väriset vähän erimalliset helmet, mutta onneksi ovat riittävän samankaltaiset.

Demini hyppäsi sohvalle, kun vihdoin sellaisen sai kotiinsa :)