Väännettiin rautalankaa jalkalampuksi

Pääsin jälleen mukaan Pohjois-Savon nukkekotiharrastajien kurssille Siilinjärvelle. Edellisen kerran olin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten Ulla Antikaisen pitämällä metallilankatyökurssilla, jossa teimme keinuja ja tuoleja. Tämän kerran aiheena oli valaisin, mutta osa teki tuoleja ja muuta. Minä halusin tehdä jalkalampun. Olin ottanut muutaman valmiin lamppujohdon mukaan, mutta Ullan malli oli tehty valosarjasta, joten ostin häneltä 20 pienoislampun ledisarjan, josta yllä oleva valaisin saa valonsa. Paristokotelossa on ajastin, joten sekin on ihan hyvä juttu.

Viisi vahvempaa rautalankatankoa aseteltiin puukepin ympärille tasaisesti ja kiepautettiin muutama kerta ohuemmalla langalla ympäri, jotta tikut pysyivät paikoillaan. Kiinnityskohta oli se, josta alaspäin lähdettiin tekemään levenevä jalkaosa.

Kun se oli tehty sopivan kokoiseksi, pujottelin metallilankaan helmiä, joista sitten tehtiin myöhemmin kupuosa. Rungon punominen aloitettiin siitä kohdasta ylöspäin, mistä jalkaosa tehtiin alaspäin. Kieputin langan niin päin, että ulkopuoli jäi sileäksi ja kieputusosa jäi sisäänpäin.

Tämä oli ehkä osittain syynä ongelmaan, joka ilmeni, kun puutikku piti poistaa metallilankojen sisältä ennen kupuosan tekemistä. Puutikun funktiona oli pitää paksummat metallilangat "ojennuksessa" ja tehdä tilaa valaisimen sähköjohdolle. Puutikku piti siis poistaa, että valosarjan lamput saatiin vedettyä valaisimen rungon läpi ylös. Melkein meinasi jäädä tekemättä! Vaikka vedin hampaat irvessä tai työnsin kaikin voimin, puutikku ei inahtanutkaan mihinkään. Ei auttanut kiertäminen, ei poralla reikien tekeminen eikä mikään muu kuin tuli! Lähdimme siis pihalle polttamaan tikun pois metallilankojen välistä! Olihan homma.

Nokinen tekele piti tietysti pestä ennen kuin voin jatkaa työstämistä. Valosarjasta tehtiin valopallo rungon päähän ja sitten ryhdyttiin punomaan helmikupua. Tässä vaiheessa minun piti lähteä kotiinpäin Siilinjärveltä, mutta illalla sitten kotona punoin Ullan ohjeiden mukaan lampun valmiiksi. Valmiiksi pujottamani helmet eivät riittäneet ihan sellaiseen kupuun, mitä ensin olin ajatellut, mutta sujuvasti lennossa vaihdoin suunnitelmaa ja punoin väliin pelkkiä metallilankakierroksia. Valaisimesta tuli ihan kiva ja ainakin omanlainen!

Suuret kiitokset jälleen Ulla Antikaiselle ja naapurimaakunnan nukkekotiharrastajille!