torstai 4. syyskuuta 2014

Katto valmis

Katto on siis saanut mustan värinsä. Monta kerrosta spreijasinkin kiiltävällä mustalla, kunnes lopputulos alkoi näyttää kelvolliselta. Katto on vielä kiinnittämättä (toiselta puolelta, toinen puolisko avautuu leikkimistä varten), sillä laitan ensin ullakon ikkunat paikoilleen. Ne pitää vaan ensin tehdä :) Viikonlopuksi olen menossa Nukkekotiyhdistyksen nukkekotoilukurssille, jospa ne ikkunat valmistuisi siellä. Opastusta on ainakin tarjolla ikkunoihin ja moneen muuhun asiaan.

Mutta tänään lomapäivän olen käyttänyt keisarinnanuken loppuunvalmistamiseksi. Niin mikä nukke? Joensuussa oli taidenmuseolla 23.-24.8. Keisarinnanuken tekokurssi eli tehtiin kangasnukke ja sille vaatteet. Tai siis sen mitä kahdessa neljän tunnin työpäivässä ehtii tehdä. Ohjaajana oli Leena Jääskeläinen.

Muut tekivät paljon isompia nukkeja, minä värkkäsin 1:12 nuken. Kaavat jouduin piirtämään itse pienentämällä mallikaavoja. Sitten vain kaava valkoiselle kankaalle (vanha tyynyliina) ja siihen ääriviivat. Homman nimi oli ommella käsin ja sittenhän ommeltiin: ensin ääriviivoja pitkin kaksinkertaisesta kankaasta ja kun ääriviivat oli ommeltu, sitten vasta leikattiin osa irti kankaasta saumanvarojen kanssa. Käsien ja jalkojen kääntäminen oikeinpäin vaati suorastaan työtä! Kääntö- ja täyttöaukko piti muistaa jättää :)


Lauantai-illan kotihommia oli nuken kasaaminen. Minä laitoin nuken jalkoihin ja käsivarsiin sisälle alumiinilangat, niin pystyy helpommin asettelemaan nuken istumaan ja käsiinkin mahdollisesti jotain.


Tästä sitten sunnuntaina lähdettiin tekemään vaatteita. Alushousut brodyyristä, paita vaaleasta kangaspalasta. Hameen piti olla riittävän runsas, sarafaani oli vaatteen nimi. Täytyy tunnustaa, että olin välillä aika pihalla näiden vaatteiden nimityksissä, mutta kysymällä ja katsomalla oppi kaikkea mielenkiintoista. Opetus oli kaksikielistä, sillä mukana oli monta venäläissyntyistä naista ja opettaja selitti asiat sekä suomeksi että venäjäksi. Kahvitauolla jutustelimme kyllä suomeksi, esittelimme itsemme. Meitä oli monen ikäisiä, mikä oli hauskaa. Ja miten taitavia toiset olivatkaan! Katselin ihan hämmästyneenä erään rouvan nuken hiusten tekoa: hän otti tukun huovutusvillaa ja teki siitä hienot hiukset nukelleen. Koin oikean ahaa-elämyksen: noinhan minäkin voin yrittää tehdä.


Kasvojen tekeminen on myös yksi suuri ongelma. Nyt olen tehnyt hyvin himmeät kasvot vain puuväreillä. Ehkä joskus toiseen nukkeen kokeilen kirjomista. Kaikki vaatteet olen tehnyt siis käsin ompelemalla. Kengät tein liimamalla ja sen ne ovat näköisetkin. Mutta onpahan korkokengät daamilla. Yksi asia, mikä tältä rouvalta (?) puuttuu, on päähine. Se pitäisi kaiketi olla, mutta en oikein tiedä, millainen sen pitäisi olla. Kysyn vielä ohjaajalta neuvoa asiaan.



Minulla on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä tälle nukelle sopiva miljöö, mihin hän saa asettua olemaan. Ajatuksissa on sellainen puutarha/huvimaja, jossa ajankuluna voisi olla käsityöt tai lukeminen tai joku muu hienolle naishenkilölle sopiva puuha. Jonaina päivänä...



4 kommenttia:

  1. Hyvä systeri! Tommoset "himmeät" kasvot on kyllä kaikista parhaat nukella, koska se on tavallaan silloin kaikkein moni-ilmeisin - ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan :)

    VastaaPoista
  2. Katosta todellakin tuli hieno ja arvokkaan näköinen. Ja mikä uusi aluevaltaus: keisarinnanukke! Hiuksista tulikin tosi aidon näköiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä pitää tehdä välillä jotain sellaista, mikä ei ole kovin ennalta arvattavaa. Vaihtelu virkistää.

      Poista