maanantai 11. helmikuuta 2019

Kirjoja ja kirjahylly

Ressun kirjahylly tuli eilen täyteen. Meillä oli Marikan kanssa kirjatalkoot ja mä tein helpoimman mukaan kirjoja hyllyyn. Sainpa vielä Maikinkin joksikin aikaa avustamaan, joten nyt on hylly täynnä ja muutama ylikin. Ehkä vielä voisi sipistellä noita ja laittaa tekstiä kirjan selkiin. Tai sitten ei.


Marika teki pari oikeaa kirjaa eli avattavat kuvasivut, lisäksi muutama hyllyntäyte. Niitä tarvitaan nukkekodeissa :) Kirjojen materiaalina sanomalehtipaperia, pahvia, kartonkia tai puupala ja liimaa.

Nukkekodissa on usein myös klassisia esineitä. Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjalat ovat olleet tuotannossa jo yli 50 vuotta, joten todellisesta klassikosta on kysymys. Niina Sorsa möi nukkekotikirppiksellä minikynttilänjalkoja ja nehän oli pakko saada.

Pitänee massailla pallokynttilät noihin, niitä ne suorastaan vaatii.

Kerhossa viime viikolla tein yhdet miniballerinat. Viimeistelin kotona, kun en ollut ottanut koristelutarvikkeita mukaan. Tekemäni tossut eivät kestä kriittistä tarkastelua, joten niitä en esittele ollenkaan :)

Jälkikirjoitus 12.2.2019: Kynttilät tehty Silk Claysta.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kaustinen

Ressun hyvä kaveri on Kaustinen, pieni lintu. Kaustisella on myös monenlaisia rooleja Ressun maailmassa alkaen ensimmäisen maailmansodan lentokonemekaanikosta päätyen vaikkapa mailapojaksi Ressun golfpeliin. Välillä Kaustinen on hyvin lintumainen lentäessään, mutta luisteleminen ja moni muu asia sitten on vähemmän lintumaista - yhtä vähän kuin Ressu on välillä koira :)


Kaustinen oli kokonsa puolesta hyvin hankala neulahuovutettava, koska sormia sai varoa ihan oikeasti. Jalat olivat kaikkein hankalammat. Neljäs yritys jaloiksi onnistui sentään kohtalaisesti. Laitoin jalkoihin rungoksi paperipäällysteistä rautalankaa, jonka peitin huovutusvillalla. Vähän piti lopputulosta parantaa käyttämällä akryylimaalia. Jos olisin hoksannut heti alkuunsa värjätä vihreän paperipäällysteen keltaiseksi, lopputulos olisi ollut varmasti siistimpi. No, tällä mennään.


maanantai 28. tammikuuta 2019

Ressu

Yhtenä päivänä sain päähäni, että pitää kokeilla Ressun huovuttamista. Minulla on Ressu-hahmoja muovisina (eri kokoisina) hahmoina, mutta kaikilla on joku "rooli", ei ole pelkkää perus-Ressua. Kun joulun aikaan kokeilin neulahuovutusta tekemällä pari eläintä, lumiukon ja tontun, uskalsin ryhtyä tikuttamaan Ressua. Kovin suuria odotuksia ei suorituksesta ollut, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen tuohon mitä olen saanut aikaan.
Kokomallina oli valepuvussa oleva ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari-Ressu. Useanana päivänä olen tikutellut ja jättänyt välillä hahmon "hautumaan", mutta tänä aamuna lomapäivänä uunia lämmittäessä (ulkona -30 C) sain hahmon valmiiksi.

Ressun koppikin on edistynyt hieman. Olen saanut valosarjan vedettyä kokonaan paikoilleen, mutta lopullinen kiinnittäminen ja piuhojen piilottaminen on vielä kokonaan tekemättä. Ensin teen huonekaluja paikoilleen. Aloitin sängystä ja kirjahyllystä, kun portaikot olin saanut jo paikoilleen.


Valmiista kirjahyllystä tuli saman värinen kuin sängystä. Sängyn vuodevaatteet mietityttää, mitä kivaa siihen keksisi.

Vielä pari talokuvaa.


torstai 24. tammikuuta 2019

Lapsi

Nukkekotiin saapui lapsi. Tyttö on nimeltään Emma, jolla lapsuus on ollut vähän vaivalloista. Jalka meni poikki jossain vaiheessa ja leikit oli pitkäksi aikaa leikitty. Nyt jalka on saatu ainakin käyttökelpoiseen kuntoon, joten Emma tuli tekemään tuttavuutta koirien kanssa. Koirat on nimetty meidän ensimmäisten koirien mukaan eli Ora oli eka groenendael ja Titi oli eka schipperke.

Tiistaina kerhoillassa ryhdyin ortopediksi ja purin nuken rakenteita sen verran, että pääsin jyvälle, mitä jalalle on tapahtunut. Nuken sisällä oli n. 2 mm vahvuinen metallilanka jalkojen runkona ja vasemman jalan metallilanka oli irtipoikki. Ilmankos jalka retkotti melkein sentin pitempänä kuin oikea jalka.
Kuvassa ei näy metallilanka vaan superlonlevy, jota oli pehmusteena metallilangan ympärilllä. Kiersin poikkinaisen metallilangan ympärille ohuella metallilangalla liitoksen ja laitoin liimaa ja käärin koko systeemin vanuun. Varmasti parempi ja toimivampi olisi tullut, jos olisi purkanut koko nuken, mutta en viitsinyt. Nukke on tehdastekoinen ja olen sen ostanut osana sekalaista nukkekotitavaralaatikkoa. Vasta seuraavana päivänä pääsin jatkamaan jalan korjaamista kiertämällä uuden ohuen rautalangan superlonin päältä jalkaa vahvistamaan ja sitten pehmustetta lisää päälle.

Kerhossa aloitin nukelle vaatteen teon, kun illan aiheena oli vaatteet. Leikkasin nukelta riisumani puseron kaavalla uuden vaatteen, josta piti tulla ensin pusero, mutta leikatessani keksinkin jatkaa helmaa ja siitä tuli mekko. Liian lyhyt, tietysti. Sitä piti sitten jatkaa toisella kankaalla.


Tarkkasilmäinen huomaa, että alkukuvissa nukella on letit. Ne olivat sellaisessa liimamöykyssä kiinni, että en tykännyt yhtään ja leikkasin letit pois. Koska en todellakaan ole mikään parturikampaaja, nuken kampaus on nyt sen mukainen eli huonosti kynitty sekasotku. Mutta sehän on nykyaikaa, eikö niin? Joka tapauksessa pidän siitä enemmän kuin liimamöykkyisistä leteistä.



maanantai 31. joulukuuta 2018

Kynttiläkruunu

Noita kuohujuomapullon metallihäkkyröitä on kertynyt erinäisistä paikoista ja niistä olen tehnyt jo aika monta tuolia. Näin muutama viikko sitten Kajaanin Mininikkareiden näyttelyssä kynttiläkruunun, joka oli tehty tästä metalliosasta ja se jäi mieleeni ehdottomasti kokeiltavana mallina.

Yksi kruunu tulee siis yhdestä korkin metallisuojasta. Lisäksi tarvitaan vain sivuleikkurit, pihdit, helmihattuja (tai jotain vastaavaa kynttilän pohjaksi) ja esim. askartelupunosta pohjaympyrän "vahvistamiseksi". Tai voishan sitä kokeilla ilman vahvistustakin, sillai pelkistetysti.
Tuossa siis eri vaiheita. Sivuleikkureilla katkaistaan tuo pisin osa, jolla avataan pullossa oleva metallisuojus. Sitä ei heitetä pois, vaan siitä leikataan tarvittavia muita osia.

Kun "jalat" on taivutettu yhteen, ne liitetään toisiinsa pyöreällä metallilenkillä. Sen jälkeen katkaistaan mutkalle taivutettu metallilanka ja pujotetaan se alakautta metallilenkkiin siten, että keskelle tulee rengas, josta kynttiläkruunu voidaan ripustaa. Sivulenkurat taivutetaan kiinni, jotta ripustin pysyy paikoillaan.
Lopusta irrotetusta metallilangasta voidaan tehdä ripustuskoukku. Sitten vahvistetaan askartelupunoksella pohjaympyrä. Yksi punos riitti kahteen työhön. Kynttilät on tehty pumpulipuikon muovivarresta leikkaamalla sopivia pätkiä, jotka on maalattu (epämääräisen näköisesti) valkoisella akryylimaalilla. Sydämenä on mustaa ompelulankaa. Helmihattuja on tarkoituksella kahta eri kokoa, kumpi sinusta näyttää paremmalta?

Vaihdoin joulukalenterin kolme luukkua Sarin ja Marja-Liisan kanssa. Omista töistäni en ottanut kuvia (kuusenkynttilät, kansiot ja kirjat, korurasia helmineen), mutta tässä yhteiskuva saamistani yllätyksistä. Hyviä ideoita jälleen kerran, kiitos!

Vuoden viimeistä päivää siis eletään eli huomenna pitää muistaa kirjoittaa jo vuosiluku 2019. Hyvää alkavaa vuotta kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulua, valoa



Näin joulun alla on kätevästi monenlaisia valosarjoja myynnissä ja niistä voi tehdä nukkekotiin näppäriä valaisimia. Marika hoksautti muutama viikko sitten, että mm. Tokmannilla myydään korkkivalaisimia, josta saa kivan jalka- tai pöytälampun. Olin ensin ihan ihmeissäni, että mikä kumman korkkivalaisin, kunnes selvisi, että valolanka on tarkoitettu laitettavaksi esim. pulloon, johon korkiksi tuleee paristot sisältävä pyöreä, korkin mallinen kotelo. Näitähän oli siis ostettava.
Tein jo vähän aikaa sitten kirpparilta ostamastani lautasliinarenkaasta (ehkä se on siihen tarkoitettu) yhden valaisimen, toisen tein viime viikolla kerhossa. Parin yrittämisen ja erehdyksen kautta sain aikaiseksi ohuesta kartongista vekkivarjostimen, jossa ei ole laskosten lisäksi muuta kuin vähän liimaa saumassa ja yläreunassa lanka pujotettuna, jotta varjostin pysyy koossaan. Aika näppärä, vaikka itse sanonkin.
Viikon päästä on jo jouluaatto!

lauantai 15. joulukuuta 2018

Huovutusta

Marikalla on työn alla seimikuvaelma, johon tarvitaan ihmisten lisäksi myös eläimiä. Nuket hän on tehnyt jo itse ja nyt ryhdyttiin yhdessä kokeilemaan, miten saadaan huovuttamalla lammas aikaiseksi. No, ei me mitään mestareita olla tuossa lajissa, mutta jotenkin kuitenkin lammasta muistuttavat hahmot saatiin aikaiseksi. Groenendael oli mukana mittakaavana ja kyllä näkee, että sen on tehnyt taitava tekijä (Emilia Eskola), niin rodunomaisen näköinen huovutettu koira on. Hauskaa hommaa tuo huovutus kyllä on, otamme jonain toisena päivänä uusiksi muiden eläinten teon merkeissä.

Leenalta tuli joulukortti ja siinä oli mukana ihania pieniä koristeita: paperilintu, kuusijono ja koirataulu. Kiitos, Leena!