Kitarasta roomboksiksi

Kummityttömme, Nellan äiti, täyttää pyöreät 30 vuotta, joten sain viime hetken idean tehdä lahjaksi roomboksin. Aihioksi löytyi kummitytön vanha opettelukitara, jonka sain hänen vanhemmiltaan tähän tarkoitukseen. Poistin kitarasta kielet ja leikkasin etuosaan aukon, josta voin tehdä tilan tavaroille.

Roomboksin pitää tietysti kuvastaa saajansa harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita, joten soittimet oli ehdottomasti sinne tehtävä, samoin kuin pesäpallovehkeet. Paloauto kertoo työsopimussuhteisesta palomiestehtävästä.

Tavarat ovat pitkälti omia tekeleitäni lukuunottamatta paloautoa, joka on ostettu lelu, jota tuunasin oikeanlaisilla tunnuksilla. Pöydällä on myös ostotavaraa: samppanjapullo (oikeasti kynttilä), ruusut ja kakku (ostettu Leppävirran minimarkkinoilta pari viikkoa sitten), vain kortti on omaa tekoa.

Soittimien rakentelussa käytin netistä kopioituja kuvia hyväksi. Soittimia minulla ei ollut malliksi käytettävissä, joten kuvien kanssa piti pelata, mutta pesäpalloräpylän sain sentään malliksi Marikalta. Ilman mallia tehtävä olisikin ollut kovin hankala. Muutenkin sain apua moneltakin, kun kyselin yksityiskohtia erinäisiin asioihin, esim. pesäpallomailan paksuus ja paloauton tunnukset. Kiitos kaikille apua antaneille.

Kaikki tavarat on liimattu kiinni ja eteen liimasin pleksin, jotta pölyjä ei tarvi olla kovin pian pyyhkimässä.

Paljon onnea, Hanna!

Haetarirock

"No kato haetarinsoittaja syntyi siis vuonna 54 tai 55..." laulaa Juice Leskinen. Se mulla rupesi soimaan päässä, kun näpertelin tätä soitinta Keuruun kurssilla viikonloppuna ja varsinkin sen jälkeen, kun viimeistelin sitä kotona. Heikin syntymävuosi on arvoitus, mutta saa nyt toimia haitarinsoittajana, vaikka yksi sormi onkin katkennut vasemmasta kädestä. Ei anneta sen häiritä.

Aino Joensuu opetti siis Nukkekotiyhdistyksen viikonloppuleirillä haitarin tekoa. Ainon mallihaitari oli todella hieno:

Värkkäsimme haitaria kankaasta (kirjansidonnassa käytetty kluutti), kartonginpalasista, puupaloista, pienistä helmenpuolikkaista (tai nauloista), ääriviivatarroista ja maalista (tai kynsilakasta). Tässä muutama vaihekuva hankalimmasta vaiheesta eli palkeiden teosta:

Lopputuloksesta tuli tietenkin jokaisella oman näköinen, minulla mustansävyinen.

Toinen todella hyödyllinen paja Keuruulla oli Maarit Ollilan vetämä sähköistyspaja. Pääsimme juottamaan lediin vastuksen ja johdot, joten lediä voi käyttää erilaisissa lamppuratkaisuissa virtalähteestä riippuen. Sain aikaan yhden kattovalaisimen ja yhden kynttilän (joka on vielä vaiheessa). Ennen kaikkea opin, mitä olen tehnyt väärin, kun olen yrittänyt juottaa piuhoja johonkin kiinni. Jos johto on ohutta, pitää välineidenkin olla sopivia pieneen tinaamiseen eikä pidä yrittää liian paksua tinalankaa käyttää ison kolvin kanssa. Oppia ikä kaikki.

Yksi kiva uusi asia oli myös lankojen kasvivärjääminen. Maija Salo ja Katri Mäkeläinen olivat jo valmiiksi keittäneet muutamia kasviseoksia kattiloissa eri värejä varten ja vielä viikonloppuna keittivät lisää mm. veriseitikistä, pietaryrtistä ja ties mistä (en muista :)). Ihanan värisiä lankoja syntyi eri värjäyksistä, minulle ihanat värit, jotka eivät kyllä kuvassa näytä oikeilta sävyiltä :(